Paaluvarustus (92. sodanaikaa)


 
Lähetä uusi viesti   Tämä aihe on lukittu, et voi muokata vastauksia tai kirjoittaa uusia vastauksia    Siirry päävalikkoon -> Julea
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Bas
Vieras








LähetäLähetetty: Maanantaina 26.3.2007 klo 22:35    Viestin aihe: Paaluvarustus (92. sodanaikaa)
Vastaa lainaamalla viestiä


(( Yksinpeli. minunn, minunnnnn.
Tässä on varmasti jotain asiavirheitä. Häpeän.
Ja jatkuu siis tästä sitten toivottavasti pian.))

92. Sodanaikaa
Kuudennen kuunkierron viidestoista päivänkierto.


Lämpöinen kesätuuli pyyhälsi yli suojattoman kylän. Ihmiset sen kaduilla kietoivat takkejaan paremmin ympärilleen, ja siirtyivät hiekkaa pöllyäviltä kaduilta sisälle. Torilla oli ennätystyhjää.
Silloinen Julean kylänpäämies Aidanra Kensinhi Ienononpoika katseli mietteliäänä kahta kasaa paaluja. Paalutuksen purkutyöt oli juuri saatu päätökseen, ja nyt saattaisi uuden paaluaidan rakentaminen alkaa. Toisessa kasassa siis olivat vanhat, halkeilleet, huonokuntoiset paalut, joista osa oli lähes kolmekymmentä ajankiertoa vanhoja. Toisen kasan paalut näyttivät siisteiltä, uusilta ja ehjiltä, ja pian ne nähtäisiin koristamassa ja suojaamassa kylää tuulelta ja sotajoukoilta.
Paalutus aloitettaisiin tänään tummanpunaisen hehkun aikaan, ensin paalutettaisi Jaena, jonka jälkeen pitäisi siirtyä portin luo, ja jatkaa paalutusta sieltä. Värikivi näytti punaista, paalutusta uusivien rakentajien pitäisi pian saapua ja aloittaa työt. Aidanra tahtoi ehdottomasti olla vahtimassa, että kaikki toimisi niin kuin piti.
Lisäksi aina oli olemassa riski hyökkäyksestä. Edellisestä oli kulunut jo yli kaksikymmentä ajankiertoa, joten oli vain ajan kysymys milloin sotajoukko pääsisi kylään seuraavan kerran. Aidanra ei voinut käsittää kuinka lähempänä rajaa sijaitsevat kylät pärjäsivät, kuinka kukaan edes tahtoi asua paikassa, johon hyökättiin huhujen mukaan ainakin joka toisena ajankiertona?
Olisi ollut todella huonoa tuuria jos hyökkäys sattuisi juuri näiden parin päivänkierron aikana, kun kylässä ei ollut kunnon paalutusta, mutta kaikki mahdollisuudethan oli otettava huomioon. Tämänkin takia Aidanra tahtoi itse valvoa työskentelyä, työmiehillä oli joskus huono tapa hidastella, kun kukaan ei ollut katsomassa, ja juuri nyt siihen ei oikeastaan ollut varaa.

Aidanran mieleen ei ollut kuitenkaan tullut, että paaluvarustuksen voisi uusia osa kerrallaan.
__

Tumma, lihaksikas elvekryptimies painoi suukon kuvankauniin rakastajansa otsalle. Tuo vaalea unelma nukkui vielä, elvekrypti oli ollut onnekas saadessaan haaviinsa tällaisen jokamiehen päiväunen. Kaverien kateellisen nälkäiset katseet toivat statusta ja seksi oli upeaa. Oli kunnia saada palvoa tätä jumalaista ilmestystä. Kukaan toinen koko Aryassa ei ollut yhtä täydellinen.
Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että heräsi jonkun tuijotukseen, joten elvekrypti punkesi itsensä ylös sängystä ja siirtyi hiljaa hoitamaan aamuaskareensa. Hän oli saanut töitä kylänpäämieheltä paaluvarustuksen uusijana. Tänään olisi toinen työpäivä. Eilen oli purettu vanhat paalut pois, tänään alettaisiin iskeä maahan uusia paaluja. Urakka ei kestäisi kauan, enintään kolme päivänkiertoa, mutta siitä sai todella hyvin palkkaa, ja rahaa elvekrypti tarvitsi, mikäli aikoi pitää tuon unelmiensa täyttymyksen.
Viileä, paljastava paita, joka kertoi kaiken tarpeellisen elvekryptin vatsalihaksistosta, lyhyet housut paljastamaan jalkojen lihakset ja siisti kangasvyö pitämään työkalut käden ulottuvilla. Karkeat, tummat hiukset kammattuina. Elvekrypti olisi nyt valmis lähtemään, värikivikin hehkui jo punaista.
Ennen sitä elvekryptimies kuitenkin kävi vielä sanomassa hyvästit unelmalleen.

Asemen Dera Metomanpoika lähti talosta jättäen vaalean ihmismiehen heräilemään uuteen aamuun.
__

Työmiehiä oli palkattu tasan kolmekymmentä. Jokaisella oli oma tehtävänsä paaluvarustuksen uusimisen kanssa, ja jokainen sai todella muhkean palkkapussin urakkansa päätteeksi. Työmiehiä oli haettu torilla ja he olivat jokainen läpäisseet pienen voimakkuutta mittaavan testin. Näin Aidanra tahtoi varmistaa, että hän sai vain nopeita ja vahvoja työmiehiä hoitamaan asiaa.
Tällä hetkellä oli tekeillä Jaenamuuri, siihen käytettiin kaikkein pienimmät paalut, sillä paalutus oli kaupungin sisäpuolella, eikä sinne siksi tarvittu niin suurta ja vahvaa paalutusta kuin ulkopuolelle. Sehän oli muutenkin vain näön vuoksi ja estämään kaikkein innokkaimpien kerjäläisten pääsyn arvokkaimmalle asuinalueelle.
Kaikki kolmekymmentä työmiestä ahkeroivat tyydyttävän nopeaan tahtiin kuumasta ilmasta ja pölystä huolimatta. Jaena olisi varmasti saanut kunnon paalutukset ympärilleen iltaan mennessä. Koko Julean täyteen paaluttamiseen menisi tietenkin hieman pidempään, urakan kestoksi oli arvioitu suunnilleen kolme päivänkiertoa.

Työmiehillä oli korkeahko työmoraali palkan takia, ja usea heistä vihelteli iloisia pieniä sävelmiä työn edetessä. Asemen oli yksi näistä iloisista työmiehistä. Hän nautti fyysisestä rasituksesta erittäin paljon. Se piti hänet hyvässä kunnossa ja antoi mukavan olon. Lisäksi silmissä kiilteli muhkea palkkapussi. Pöly ja kuumuus olivat työn ikävä osa, mutta niitä vain täytyi kestää. Lisäksi hänen täytyisi käydä kylvyssä kotonaan, ennen kuin lähtisi taas unelmansa tykö. Ihmismies oli hyvin tarkka puhtaudestaan, eikä hänen taloonsa saanut kukaan tulla likaisena tai pahalta haisevana.
Sekin oli Asemenin mielestä vain suloisen persoonallista. Hän rakasti nuoren ihmismiehen jokaista tapaa, myös niitä, jotka saattoivat toisten mielestä olla ärsyttäviä.

Myös tuo ihmismies, nimeltään Donedect Asain Wÿninpoika, oli hyvin mieltynyt elvekryptiin. Hän piti tuosta, sillä Asemen teki aina hänen mielikseen, eikä yrittänytkään saada hänen mielipiteitään muuttumaan. Melko nuoresta iästään huolimatta Donedect oli tavannut jo useita Asemenin tapaisia miehiä, ja hän oli jo oppinut käyttämään heitä hyväkseen kun tarvitsi jotain.
Asemen kantoi Donedectille lahjoja, rahaa ja ruokaa, aina yhtä puhtaana ja lihaksikkaana. Osan rahoista Donedect säästi, sillä hän ei halunnut joutua aivan tyhjän päälle jos Asemen joskus muuttaisi mieltään. Vanhemmat toki auttoivat Donedectia asumaan ja elämään melko hyvin, mutta näin Donedectin ei tarvinnut huolehtia ollenkaan siitä, ettei hänellä olisi joskus tarpeeksi rahaa johonkin mitä hän halusi.
Ehkä pian hän aloittaisi opiskelun läheisessä magia- ja taistelukoulussa, mutta ei vielä. Tällä hetkellä hänellä oli niin hyvät oltavat täällä Juleassa, että olisi suorastaan tyhmää lähteä opiskelemaan ikävään kivilinnaan, jonka sängyt olivat kovia ja jossa joutui tekemään kuten mestarit käskevät. Donedectilla ei ollut kiire myöskään joutua rintamalle.
__

”Herra Kensinhi! Vihollinen!”
”No voi paska, missä? Kuinka paljon?”
”Pohjoisessa, noin tunnin kävelymatkan päässä ja kolmisensataa päätä.”
”Kuinka he ovat päässeet noin lähelle huomaamatta!? Äkkiä, juokse poika kertomaan asiasta kuuluttajalle ja ota sitten nopea hevonen ja ilmoita Fameadoriin. Tähän aikaan ajankierrosta siellä ei ole kamalasti ketään, mutta tarvitsemme kaiken avun mikä on mahdollista vain saada.”

Aidanra kirosi huonoa tuuriaan. Nyt hänen täytyisi äkkiä saada kasaan joukko sotilaita. Kyllä niitä kaupungista löytyi, mutta tunnissa oli hankala saada mitään järkevää aikaan. Miksi ihmeessä hän ei ollut tiukentanut vartiota kylän ympärillä kauempanakin?
Työmiehille voisi ainakin ilmoittaa ensin.
”Kuulkaa kaikki paalutuksen rakentajat!” Aidanra aloitti. Työmiehet kääntyivät yksi kerrallaan Aidanran puoleen. ”Hakekaa äkkiä kotoanne aseet ja sopivat taisteluvaatteet, sillä vihollinen on lähellä pohjoisessa, ja meidän täytyy puolustautua! Tulkaa sen jälkeen takaisin tähän, niin annan paremmat ohjeet!”
Tämä sai kolmekymmentä työmiestä äkkiä liikkeelle. Hetken päästä paikalla oli vain pölyä ja keskenjäänyt paalutus.

Aidanran täytyisi keksiä nopeasti joku puolustusstrategia. Siihen hän tarvitsisi avuksi ystäväänsä, joka osasi strategia-asiat paremmin kuin Aidanra.
Niinpä Aidanra juoksi ystävänsä luo. Ei ollut hetkeäkään hukattavana, varsinkin kun kylän ympärillä ei ollut lainkaan paalutusta. Kuinka voi olla niin huono tuuri, että niitten parin päivän aikana jona paalutusta ei ole, hyökkää sotajoukko?
__

Asemen syöksyi ensimmäisenä varoittamaan Donedectia. Tuo unelmien täyttymys oli pakko saada äkkiä pois kylästä, sillä Asemen ei aikonut antaa Donedectin haavoittua sotajoukkojen takia. Hän tiesi kuinka kova paikka se olisi ollut ihmismiehelle.
”Donedect, anteeksi, että tulen likaisena paikalle, mutta kylään hyökkää pian vihollinen. Lähde äkkiä hevosesi kanssa etelään johtavaa tietä kohti Tanneon kylää. Yövy kylässä kaksi yötä ja tule sitten takaisin. Olemme toivottavasti voittaneet, odotan sinua täällä.”
Donedect ei normaalisti pitänyt siitä, että häntä määräiltiin, mutta tämän asian hän tekisi mielellään. Sota ei todellakaan ollut hänen juttunsa ja Asemen suunnitelma oli aivan järkevä. Joten niin Donedect keräsi tärkeimmät tavaransa, ja lähti ratsastamaan kohti Tanneota.

Asemen oli sillä välin käynyt hakemassa miekkansa ja tukevimmat nahkavaatteensa ja palannut rakennuspaikalle. Hän ei ollut soturi, miekka oli vain hätätapauksen varalta. Asemen osasi kyllä käyttää sitä melko hyvin, mutta ei ammattimaisesti.
Kylässä oli nähtävillä jo sekasortoa. Miehet valmistautuivat taistelemaan ja jotkut evakuoivat jo itseään. Evakuoinnista ei ollut sanottu mitään, mutta osa ihmisistä tahtoi pelata varman päälle, kuten Asemen. Kaikki tiesivät kyllä, että kylä oli tällä hetkellä täysin suojaton.
Takaisin alkuun
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Tämä aihe on lukittu, et voi muokata vastauksia tai kirjoittaa uusia vastauksia    Siirry päävalikkoon -> Julea Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa