Muuttomyynti?


 
Lähetä uusi viesti   Tämä aihe on lukittu, et voi muokata vastauksia tai kirjoittaa uusia vastauksia    Siirry päävalikkoon -> Fameador
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Mistan
Vieras








LähetäLähetetty: Keskiviikkona 13.6.2007 klo 20:45    Viestin aihe: Muuttomyynti?
Vastaa lainaamalla viestiä


((Duboma on jo lähdössä. Yritän härnätä Lelleä vielä viime hetkellä pikku peliin. ”Hän oli tajunnut, että hänen joka tapauksessa pitäisi myydä suurin osa kirjoistaan ja aseistaan.” Kas siinäpä tilaisuus.))

Neljännen kuun lopussa tai viidennen alussa...

Työpöytä oli täynnä paperia. Sitä oli isoina huojuvina pinoina joka nurkalla, vetolaatikot olivat täynnä, eivätkä kynä ja mustepullo saati juomalasi tai muutamat koriste-esineet meinanneet näkyä kaiken alta. Tasokokeet aiheuttivat aina kasvavia paperivuoria ja sellaiset olivat lähestymässä, mutta tällä hetkellä pöydän ahtautta ei aiheuttanut pelkkä työpaperien määrä vaan ylimääräiset kirjat. Deitrupomin oli kasannut pöytää kansoittavat oppituntisuunnitelmat, korjaamattomat kokeet, muutamat kirjeet ja tulevien arviointien lomakekopiot reunalle pinoihin, jotta kasa sekalaisia kirjoja mahtuisi keskelle. Hänen kämppiksensä Duboma yritti myydä niitä hänelle.

Kuluneen ajankierron aikana Deitru oli useasti miettinyt, oliko sattumaa, että kaksi henkilöä, joiden nimikirjaimet olivat DK, olivat joutuneet kämppiksiksi. Se, joka huoneita oli remontin jälkeen jakanut oli ilmeisesti napannut aina kaksi nimeä peräkkäin henkilökuntalistasta. Mutta siinä tapauksessa heidän ei pitäisi asua huoneistossa numero 3. Oli jako sitten tapahtunut D:n tai K:n mukaan, 3 oli aivan liian alussa. Jo A:lla alkavia riittäisi vähintään neljään huoneistoon. Miksi jakaja olisi vaivautunut käyttämään aakkosjärjestystä, mutta ei numerojärjestystä? Deitru oli joskus yrittänyt keskustella asiasta Duboman kanssa, mutta tämä oli vain kysynyt, eikö hänellä ollut muuta tekemistä. Ja ainahan muuta tekemistä oli. Aakkosjärjestysasia jäisi pian ikuiseksi mysteeriksi, sillä Duboma aikoi muuttaa pois, jättää Fameadorin noin vain. Siksi hän kirjojaan kauppasikin.

”Mitä sinulla on siinä? Suosittele jotakin.” Deitrupomin kysyi laskettuaan mustepullonsa Duboman työpöydälle, jotta se ei kaatuisi. Hän yritti tarkkailla ugasan tuomaa kasaa teoksia kriittisesti, jotta ei tuhlaisi liian suurta osaa vähäisestä omaisuudestaan kirjoihin, joita ei kuitenkaan ehtisi lukemaan kuin viimeistään kesällä.
”Olet ilmeisesti muuttamassa kauas, kun et voi raahata näitä mukanasi.” Duboman ilmoittaessa lähdöstään Deitru ei ollut kysellyt käytännössä mitään. Niinpä hän ei tiennyt, että tämä myi kirjoja vain saadakseen rahaa, jota suurmestari Yly ei myöntänyt. Oli sääli, että Duboma lähti. Se tarkoitti, että hän saisi jonkun toisen huonetoverin ja siitä voisi jopa tulla epämiellyttävä yllätys. Ei sillä, että nämä kaksi nykyistä asukastakaan olisivat kovin hyvin sopineet yhteen. He olivat hyvin erilaisia, minkä huomasi jo pelkästä ulkonäöstäkin. Jos Deitru olisi ollut Duboman oppilas, hän olisi varmaankin inhonnut tätä, niinhän kyllä kaikki tekivät.

Elvekrypti yritti tunkea löysästä ponihännästä valuvaa mustaa hiustupsua korvan taakse kumartuessaan katsomaan pinossa alimpina olevien kirjojen selkämyksistä nimiä. Mitään magiaan liittyvä hän ei harmikseen sattunut näkemään. Hän istui värikkäällä tyynyllä peitetylle tuolilleen ja katsoi vaihteeksi huonetoveriaan kullanruskeilla silmillään.
Takaisin alkuun
Lelle
Ylläpitäjä

Hahmo:
Duboma


Mukana: 13v, 5kk, 7p
Alkaen: 10.7.04 0:00
Viestejä: 2233
Paikkakunta: Turku

Hahmot:
Duboma
Ellener
Ilana
Kire
Palvoa
Vikenymin
LähetäLähetetty: Tiistaina 26.6.2007 klo 19:13    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


((Olen pahoillani, että kesti.))

Kirjat oli jaettu moneen kertaan. Niiden nimet oli luettu vähintään kymmenesti ja aina osa niistä vaihtoi paikkaansa. Pöydällä oli kasoja myytävistä kirjoista ja sängyn vieressä kasa mukaan lähteviä. Naisen huulilta pääsi huokaisu. Vaatekaapin sisältö mahtui kahteen arkkuun, pieneen ja isompaan. Koululle tärkeät paperit hän oli siirtänyt paikalleen mestarien oleskelutilaan, hänen seuraajansa löytäisi ne sieltä kätevästi. Toisaalta sen vuoksi hänen paikkansa näyttikin lähinnä paperikasalta tällä hetkellä.
Vähemmän tärkeitä papereita hän oli jo polttanut takassa, salaisiksi luokiteltaviin hän ei ollut edes koskenut. Ne täyttivät sängyn päässä olevan lukitun arkun, ne olivat olleet siellä jo monta ajankiertoa saaden seuraansa välillä uusia papereita, joita hän ei voinut tai raaskinut syöttää liekeille.

Deitrupominin tarkkaillessa hänen eteensä kasattuja kirjoja nainen yritti etsiä kadottamaansa sinistä kesäviittaansa. Se oli päivän porottaessa ihanan vilpoinen ja illan viiletessä lämmitti mukavasti. Hetken nainen mietti oliko jo pakannut sen, mutta muisti, että oli käyttänyt sitä edellisenä päivänä kun taivaalta oli tullut vettä enemmän kuin piha ehti itseensä imeä.
Kasassa oli kaikenlaista naiselle tarpeettomaksi muuttuvaa, joka jollain tasolla saattaisi kiinnostaa elvekryptiä. Toista tietysti harmitti, ettei pinossa ollut mitään täysin magiaa käsittelevää, mutta mitä ugasatar sillä olisi muka tehnyt. Jos se olisi ollut jokin kevyt teos noin painoltaan se olisi kyllä käynyt heittelykirjaksi, mutta harvat magiakirjat olivat kovinkaan kepoisia missään mittapuussa.

Toinen kysyi mitä pinossa oikeastaan oli ja yllättävän nopeasti nainen käännähti. Tai ei oikeastaan yllättävän, kaikki jotka olivat pari ajankiertoa sitten tai sitä ennen nähneet hänet miekka kädessä olivat nähneet sen käännähdyksen. Nykyään nainen ei enää miekkaillut oikeastaan lainkaan ja silloinkin yleensä aloittelevien kloppeja vastaan pitääksensä lihasmuistin kunnossa.
”Päällimmäisenä oleva kirja on yleisen strategiopin kirja, josta yli puolet käsittelee maagien käyttöä ja heidän hyödyntämistään. Kirjoittaja on hopeakategoriaan kuuluva noita Ya Kadafas Jasinpoika. Sitten on propagandaa käsittelevä teoksia kaksi. Alempi on parempi, siinä pohditaan kuinka propaganda vaikuttaa sitä opettaviin ja työssään käyttäviin mestareihin.” Nainen potkaisi tyhjän matka-arkun kauemmas makuuhuoneen puolelle ja tutki sen takaa ilmestynyttä vaatekasaa. Jossain sen viitan on oltava.
”Sitten on joku hevosia käsittelevä kirja, vien sen tallimestarille jos et halua sitä. Tystyn kirjoittama kirja on kuvaus erään rykmentin toiminnasta Kalain lähistöllä noin viiden ajankierron ajalta. Nainen johti rykmenttiä”, ugasatar palasi huoneita erottavalle ovelle ja tarkkaili ympärilleen kuin saalista etsivä haukka, kunnes havaitsi viittansa tuolin takaa. Se oli tippunut sinne jossain vaiheessa kun hän oli siirrellyt tavaroita.
”Alimmainen kirja on lähinnä Kelpuutetuille sotureille tarkoitettu kirja, jossa käydään läpi kaikenlaisia taisteluja ja asioita joita niissä pitää ottaa huomioon. Magia on siinä todella pienessä osassa, mutta valitettavasti eräs Kuroutunut lapsukainen halusi seuraavat osat.”

Duboma oli astellut puhuessaan tuolin luokse ja napannut viittansa sen takaa. Hän kääntyi kohti huonetoveriaan ja kietaisi viitan harteilleen. Hän oli luvannut viedä kasan kirjoja tallimestarille, jotta tämä saisi aiempaa paremman kuvan siitä miten soturit koulutettiin satuttamaan ratsuja.
”Sano mitä haluat kirjoista ja kerro tarjouksesi”, nainen toivo saavansa kirjoista 10-100 kuparipenniä. Eräät kirjat, kuten Tystyn teoksen ja propagandaa andorialaisesta näkökulmasta käsittelevät teokset hän antaisi vaikka ilmaiseksi jos toinen vain kehtaisi pyytää. Ei hän voisi niitä viedä Reloreaan. Ei sitten mitenkään.


”Hysthan rykmentti” on kyllä erittäin hyvä teos, Reodermy ilahtuisi jos saisi lukea sen. Voisin kyllä salakuljettaa sen maasta.




Ei, ei se käy!


”Aah… ” nainen tiputti viitan takaisin tuolilleen ja ryntäsi huoneeseensa. Hetken kuului pientä ryminää, selvästikin kirjat vaihtoivat paikkoja nopeaan tahtiin. Deitru saattoi kuulla mutinaa, joka kertoi, että se oli jossain siellä. Samassa nainen tulikin jo takaisin mukanaan iso, kulunut, nahkakantinen opus, jolla oli varmasti ikää enemmän kuin 20 ajankiertoa.
”Tämä tässä on ”Gwedaftéd ást hyfaden”, erittäin vanhan teoksen kopion kopion kopio. En raaski raahata sitä mukanani maalle, koska täällä siitä on varmasti enemmän hyötyä”, hän ei ollut halunnut luovuttaa kirjaa Fameadorille, hän halusi sen mukaan. Hän tiesi, että toinen tiesi mitä hän piti kädessään. Kirja oli kirjoitettu vanhalla kielellä maagisotien loputtua. Nimi tarkoitti vapaasti käännettynä mielen kosketeltava olomuotoa. Nainen ei aikonut luopua kirjasta alle 3 kultarahan. Sen myyminen oli kuitenkin ainoa tapa saada tarvittavat 7 hopearahaa, jotka hän tarvitsi portaalimatkustamiseen Reloreassa, henkilöpapereiden uudistamiseen ja majapaikkoihin vieraalla maaperällä. Sillä hetkellä, seisoessaan arvokas kirja kädessään hänestä nimittäin tuntui, että Relorean maaperä oli hänelle vierasta.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger
Mistan
Vieras








LähetäLähetetty: Maanantaina 9.7.2007 klo 11:54    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


Dubomalla riitti suosituksia. Deitru olisi katunut, että oli kysynyt, jos olisi ehtinyt.

”Päällimmäisenä oleva kirja on yleisen strategiopin kirja, josta yli puolet käsittelee maagien käyttöä ja heidän hyödyntämistään. Kirjoittaja on hopeakategoriaan kuuluva noita Ya Kadafas Jasinpoika.”
Naisen selittäessä mies otti mainitun kirjan käsiinsä. Niiden pronssinväriset omfomit kertoivat, että hänen olisi ehkä syytä ottaa selville, mitä edistyneempi kollega oli maagien hyödyntämisestä sanonut. Strategiaopin lukemisesta ei olisi mestarille ainakaan haittaa.

”Sitten on propagandaa käsittelevä teoksia kaksi. Alempi on parempi, siinä pohditaan kuinka propaganda vaikuttaa sitä opettaviin ja työssään käyttäviin mestareihin.”
Deitru laski Jasinpojan teoksen tyhjään kohtaan Duboman pöydälle. Ensin hän aikoi olla koskematta propagandakirjoihin pitkällä tikullakaan, mutta vaikutukset propagandatekstejä paasaaviin mestareihin saattaisivat olla hyvin kohdalle osuvaa tekstiä. Hänessä ainakin tämä asia herätti päivä päivältä suurempaa inhoa.

”Sitten on joku hevosia käsittelevä kirja, vien sen tallimestarille jos et halua sitä. Tystyn kirjoittama kirja on kuvaus erään rykmentin toiminnasta Kalain lähistöllä noin viiden ajankierron ajalta. Nainen johti rykmenttiä”
Tallimestari saisi rauhassa pitää hevoskirjansa, eikä Tytsy rykmentteineen vaikuttanut myöskään kiinnostavalta. Elvekrypti vilkaisi ugasaa, joka etsi puhuessaan jotakin, mutta jatkoi sitten alemman propagandakirjan ylimalkaista selailemista.

Duboma lopetti tavaroiden penkomisen löydettyään tuolin takaa joitain vaatteita. Deitru laski tämän toisenkin kirjan kämppiksensä pöydälle ja etsi uuden teoksen, josta tuo parhaillaan selitti.
”Alimmainen kirja on lähinnä Kelpuutetuille sotureille tarkoitettu kirja, jossa käydään läpi kaikenlaisia taisteluja ja asioita joita niissä pitää ottaa huomioon. Magia on siinä todella pienessä osassa, mutta valitettavasti eräs Kuroutunut lapsukainen halusi seuraavat osat.”
Voisi kai tämänkin lukaista. Deitru tiesi, ettei tiennyt tarpeeksi taisteluista, ja vaikkei hän uskonutkaan voivansa oppia niitä kirjoista, voisi silti yrittää.

”Sano mitä haluat kirjoista ja kerro tarjouksesi”, Duboma kehotti.
Deitru ei ehtinyt päättää, montako kuparipenniä vaatisi mistäkin kirjasta, vai pitäisikö propagandajutusta maksaa jopa hopeakolikolla, kun nainen yllättäen ryntäsi paikalta omaan huoneeseensa. Tuo kolisteli ja mutisi siellä jonkin aikaa ja penkoi kirjoja äänestä päätellen. Kun hän tuli takaisin, hänellä oli kädessään aarre: iso, kulunut, nahkakantinen opus, joka näytti kirjaksi vanhalta.
”Tämä tässä on ”Gwedaftéd ást hyfaden”, erittäin vanhan teoksen kopion kopion kopio. En raaski raahata sitä mukanani maalle, koska täällä siitä on varmasti enemmän hyötyä.”
Deitrupomin tuijotti hetken sanattomana. Oli erittäin yllättävää nähdä kuuluisa maagisotien loputtua kirjoitettu opus Duboma Kilenaran arkisessa omistuksessa. Opistossa, jossa Deitru oli tullut noidaksi, se oli ollut kirjastossa, mutta hän ei muistaakseen ollut ikinä lukenut sitä. Ei ollut ollut tarvetta, sillä he olivat kuitenkin kirjoittaneet otteita siitä mestarinsa sanelusta.
”Näytä tänne!” Deitru käski. Hän nappasi kirjan itselleen silmät loistaen ja estäen juuri ja juuri käsiään tärisemästä. Hän selaili sitä pikaisesti ja huomasi sen, minkä jo tiesikin; että se oli kirjoitettu kielellä, jota hän ei osannut lukea, ja joka vilisi ärsyttävästi heittomerkkejä. Ne seikat olisivat kuitenkin vain hetkellinen hidaste.

Oli itsestään selvä, että Deitru ostaisi tämän kirjan. Hän maksaisi siitä vaikka viisi kultarahaa, jos toinen vain kehtaisi pyytää. Duboma oli kuitenkin pyytänyt häntä esittämään hintaa. Hän yritti äkkiä vaikuttaa vähemmän innostuneelta kuin oli, melko huonoin tuloksin.
”Jospa tästä yhden kokonaisen kultarahan maksaisi… ” Deitru ehdotti. ”Kopion kopiosta kopioitu ja lisäksi vanha ja rähjäinen. Ja lisäksi saat vielä puoli hopeaa noista kolmesta muusta.”
Takaisin alkuun
Lelle
Ylläpitäjä

Hahmo:
Duboma


Mukana: 13v, 5kk, 7p
Alkaen: 10.7.04 0:00
Viestejä: 2233
Paikkakunta: Turku

Hahmot:
Duboma
Ellener
Ilana
Kire
Palvoa
Vikenymin
LähetäLähetetty: Lauantaina 28.7.2007 klo 18:34    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


Duboman mielestä kaikkien pitäisi omata edes välttävät tiedot strategiaopista, sen pitäisi kuulua lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen kanssa samaan sarjaan. Hänestä osa mestareistakin saisi käydä kertauskurssin, koska he ilmiselvästi olivat omina opiskeluaikoinaan nukkuneet kyseiset tunnit. Ilman kunnollisia strategeja sodasta ei tulisi yhtään mitään, mutta silti heitä kohtaan tunnettu arvostus oli vähäistä. Enemmän arvostettiin rintamalla monia vihollisia tappaneita ja haavoittaneita henkilöitä, joille joku muu oli luonut mahdollisuuden hyökätä kyseisten vihollisten kimppuun.

Jos nainen olisi kaikessa hyörinässään havainnut miehen selaavan propagandakirjaa hän olisi istahtanut tätä vastapäätä ja aloittanut keskustelun kyseisestä aiheesta. Propaganda oli toinen asia lähellä naisen sydäntä, oli ollut jo opiskeluaikoina.
Mestarinna Kagavane oli juuri lopettanut tuntinsa, viimeisen ennen tasokokeita ja Duboma käveli tämän eteen.
”Mestarinna, uskotteko te kaikkeen mitä olette kertoneet meille tämän ajankierron aikana?” Nainen katoi, pikkuruista noviisiajankiertoaan lopettelevaa ugasatyttöstä nokanvartaan pitkin.
”Tietysti uskon. Eikö neiti Bapel sitten usko?” yhteiskuntaopin mestarin silmien katse kohtasi vihreiden silmien katseen.
”Ai tuohon paskaan? En sitten pätkääkään, mutta sen levittäminen on hyödyllistä, jos ei jopa elintärkeää valtiollemme.”

Ilmeisesti heidän keskustelunsa jäi vain heidän välisekseen, koska mestarinna kuoli kesällä ja ugasatar pääsi myöhemmin aloittamaan vakoojakoulutuksen.

Deitrupomin silmiin syttyi juuri sellainen katse kun ugasa oli odottanut. Tämä halusi hänen kädessään olevan kirjan ja oli valmis maksamaan siitä enemmän kuin tulisi tarjoamaan. Nainen oli aikoinaan maksanut siitä pienen omaisuuden. Kirjaa myynyt henkilö oli ajatellut tarjota teosta ensin Mayarnalle, mutta jossain hetkellisessä mielenvikaisuuspuuskassa sitten esitellyt sen ensin rouva Gadenille.
Hyvin hoidettu ja ajankiertojen saatossa kasassa pysynyt teos vaihtoi käsiä nopeasti. Herkät noidan sormet selailivat ohuita sivuja. Koko toisen olemuksesta huokui halu ja kunnioitus.
Duboman huulille nousi hymy, arvokas teos vaihtaisi omistajaansa ennen hänen lähtöään. Toinen ei päästäisi häntä lähtemään ennen kuin saisi ”Gwedaftéd ást hyfaden” itselleen. Ja jos päästäisi tämä tulisi aumaan sitä koko loppuelämänsä eikä sekään vaihtoehto ollut relorealaisvakoojasta ihan huono.

Ivallinen nauru karkasi naisen huulilta kun toinen ehdotti, että hän myisi arvokkaan teoksen hänelle kultarahan. Vaikka se oli kopion kopion kopio se oli silti erittäin vanha ja käsin aikoinaan kopioitu. Uudempia kopioitakin oli vaikea saada, koska vanhempien teosten omistajat eivät hevillä esitelleet aarteitaan muille.
Miehen tarjousta, 5 kuparirahaa, kolmesta muusta kirjasta hän sentään harkitsi ihan vakavissaan. Kadafasin kirja, taisteluihin liittyvä teos ja propagandakirja. Ei laisinkaan huonoja valintoja ja näin ollen hänelle jäi Reodermylle vietäväksi Tystyn kirja. Kyseisen teoksen maasta vieminen oli kuolemanrangaistuksen arvoinen maanpetos, joten se piti kätkeä todella hyvin siltä varalta, että hänet pysäytettäisiin.

”Olisivathan nuo kolme enemmänkin arvoisia, mutta koska minun oikeasti pitää päästä niistä eroon ja sinä olet kestänyt minua ajankierron huonetoverinasi niin sovitaan nyt, että ne maksavat sen 5 kuparirahaa.”
Hellästi nainen otti aarteensa toisen hyppysistä ja silitti sen kantta ajan ja kylmän jo hieman koukistamilla sormilla.
”Saan kyllä myytyä tämän kaunokaisen jollekulle toiselle, jos sinusta se ei ole kuin kultarahan arvoinen”, nainen antoi toiselle hieman miettimisaikaa vaikka tiesi ettei toinen sitä tarvinnut.
”Pohdein itse jotain lähempänä viittä kultarahaa olevaa summaa”, herttainen hymy huulillaan nainen katsoi toista, tämä halusi kirjan ja hän oli valmis luopumaan siitä, ”mutta jos teillä ei ole varaa siihen niin - ”.
Nainen laski kirjan omalle pöydälleen ja väläytti toiselle pahoittelevan hymyn.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger
Mistan
Vieras








LähetäLähetetty: Tiistaina 21.8.2007 klo 14:40    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


Iankaikkiset suuressa viisaudessaan eivät olleet katsoneet tarpeelliseksi siunata Deitrupomin Krifais Obsamuninpoikaa kaupankäyntitaidoilla. Toisaalta häntä oli siunattu edes jonkinlaisella todellisuudentajulla, ja hän tiesi, että Duboma tosiaan löytäisi hyvin helposti toisenkin ostajan Gwedatéd ást hyfadenille. Niinpä hän säikähti suuresti kun toinen kirjaa takaisin ottaessaan nauroi ja väitti, ettei hän muka arvostanut arvokasta teosta tarpeeksi.
”Eijei!” hän huudahti. ”Maksan kyllä enemmän. Siis enemmän kuin yhden, en enempää kuin viittä. Se alkaa olla aika tuntuva summa.”
5 kultaa tosiaan oli jo näkyvä osa mestarin palkasta, sen toki tietäisi Dubomakin. Kirjan arvosta sekään ei välttämättä olisi tarpeeksi iso osa.

”Siis viisi?” Deitru varmisti hieman nyreästi ja kumartui etsimään rahakukkaroa kirjoituspöytänsä laatikoista.

Siellähän se oli, avaamattomien mustepullojen ja muun roinan seassa. Hän poimi pussin ja kilisteli sitä surumielisesti ennen kuin kaivoi esiin hopearahoja ja kuparilantteja 5,05;n arvosta.
”Vai olisiko sittenkin neljä parempi? Jos kuitenkin?” hän kysyi uskomatta voivansa enää tässä vaiheessa tinkiä. Siinä hän oli kuin olikin oikeassa ja pian raha vaihtoi omistajaa.

Myös kirjat vaihtoivat omistajaa. Deitru keräsi syliinsä Ya Kadafas Jasinpojan kirjoittaman strategiaopin yleisteoksen, paksumman propagandakirjoista ja kelpuutettujen taistelukirjasarjan ensimmäisen osan laittaakseen ne syrjään jonnekin, mistä löytyisi tilaa. Työhuone oli Duboman jäljiltä sen verran mullin mallin, että ne pitäisi kai tunkea omaan huoneeseen. Täällä olisi sitten sitäkin tyhjempää toisen lähdettyä - ainakin hetken aikaa.
”Mistä tämä muuten on peräisin?” hän kysäisi ojentaessaan kätensä pyytääkseen vielä neljännen ja arvokkaimman teoksen itselleen.
Takaisin alkuun
Lelle
Ylläpitäjä

Hahmo:
Duboma


Mukana: 13v, 5kk, 7p
Alkaen: 10.7.04 0:00
Viestejä: 2233
Paikkakunta: Turku

Hahmot:
Duboma
Ellener
Ilana
Kire
Palvoa
Vikenymin
LähetäLähetetty: Maanantaina 3.9.2007 klo 11:32    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


5 kultarahaa oli mestarien palkoilla iso summa. Toisaalta palkka oli iso nähden mestarien pakollisiin menoihin. Asumisesta ja ruuasta ei tarvinnut maksaa, talo tarjosi perusopetustavarat ja - huonekalut, sekä ratsu sai asua tallissa ilmaiseksi jos sitä voitiin käyttää opetus- tai jalostustarkoituksessa.
Toisaalta harva mestari halusi asua askeettisessa huoneessa ja kulkea aina samoissa vaatteissa. Kangas, kirjat ja sisustustavarat eivät ole ilmaisia ja olivatkin suurin menoerä mestareiden budjeteissa.

Deitrupomin yritti tinkiä.
”Ei, ei se käy”, nainen pudisti päätään. Samalla tavalla Yly oli vastannut hänelle kun hän oli yrittänyt tinkiä palkanmaksupäivästä.
Toinen kaivo kiltisti sovitun summan rahakukkarostaan ja laski rahat Duboman pöydälle. Sille pienelle palalle pöytäpintaa, mikä näkyi kaikkien papereiden, kirjojen ja rojun alta. Samalla tämä keräsi muut kirjansa syliin etsien katseellaan tyhjää tilaa minne ne laskisi. Ugasaa hävetti hieman se mihin kuntoon oli saanut heidän yhteisen työtilansa, mutta vain hieman. Kohta, luultavasti koko kesän, tila olisikin sitten siisti ja tyhjillään ennen kuin uusi mestari saapuisi. Voi tietysti olla, että tuleva strategiaopin mestari olisi siisteyden perikuva, eikä voisi sietää pölyhiukkasia tai vinossa olevia paperikasoja.

Mies ojensi kätensä ottaakseen arvokkaan kirjan nyt omistukseensa. Samalla tämä kysyi mistä opus oli peräisin. Hetken Duboma pohti heittäisikö koko kysymyksen vitsiksi ja vastaisi vain; ”1980 sortuneesta Kafargasta” koska täydellistä totuutta hän ei voisi kertoa. Juu, ostin sen Reloreasta, jos en olisi ottanut kirjaa se olisi päätynyt Mayarnan kirjastoon. Tiedät varmaan paikan? Ei voisi, ei.
Kirja kulki käsistä toisiin ennen kuin nainen vastasi.
”Eräs pitkänlinjan keräilijä kuoli ja hänen poikansa tarjosi kirjaa isäni liikkeelle. Siitä on siis jo aika paljon aikaa, isäni kuoli jo kymmeniä ajankiertoja sitten. No, isä ei ehtinyt kissaa sanoa ennen kuin minä olin jo ostanut teoksen. Eihän kauppias nyt säilytä hyllyissään mitään arvokasta vaan myy ne eteenpäin hyvällä voitolla. En olisi voinut katsella kuinka kirja päätyy kiertoon.” Niinpä Duboma kertoi toiselle erään toisen teoksen tarinan. Kyseisen kirjan hän oli pakannut Mayarnasta lähtiessään ison arkun salalokeroon, jossa se oli edelleen. Hän ei halunnut joutua ongelmiin relorealaismielisen teoksen takia.

”Mutta nyt menen talleille viemään tallimestarille kirjoja”, nainen nappasi isohkon pinon eripaksuisia kirjoja pöydältä ja suunnisti kohden ovea. Hän ei ollut itse edes muistanut kuinka monta itselleen täysin turhaa ratsuja käsittelevää teosta hän omisti.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Tämä aihe on lukittu, et voi muokata vastauksia tai kirjoittaa uusia vastauksia    Siirry päävalikkoon -> Fameador Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa