Uusi aamu


 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Siirry päävalikkoon -> Tasanka
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Lelle
Ylläpitäjä

Hahmo:
Kire


Mukana: 13v, 5kk, 7p
Alkaen: 10.7.04 0:00
Viestejä: 2233
Paikkakunta: Turku

Hahmot:
Duboma
Ellener
Ilana
Kire
Palvoa
Vikenymin
LähetäLähetetty: Torstaina 12.6.2008 klo 15:31    Viestin aihe: Uusi aamu
Vastaa lainaamalla viestiä


((Pelaan nyt Reon innoittamana. Pelaan lisää sitten kun saan seuraavan puuskan. Tässäkin on teille tarpeeksi infoa tälle hetkelle.))

27.3.103

Mies istui lattialla paskaisissa housissa, jotka olivat joskus olleet kirkkaan punaiset. Hänet oli alistettu lopullisesti koiraakin alemmas, lykätty hovin alimmalle portaalle. Portaallaan hän suurimman osan päivästä viettikin, uuden sijaishallitsijan korokkeella olevan tuolin juuressa.

Xiniman yhdessä vaimonsa ja kuningattaren kanssa olivat päättäneet, että narria ei sittenkään syytettäisi murhasta vaan siitä, ettei hän ollut estänyt rakkaan kuninkaan kuolemaa.
Asiaan oli kyllä vaikuttanut, että veistä heiluttanut nainen olikin halunnut ottaa kaiken kunnian itselleen ja kuolla kuningaskunnan uuden aamun puolesta.

Oli päivällisaika ja mielenosoitukseksi siitä, että hänen oli taas tarvinnut laskea alleen hän hakkasi jalkaansa kiinnitettyä kettingiä maahan. Metalli ja kivi yhdessä loivat kovan kalkkeen, joka häiritsi sijaishallitsin keskustelua muutamien korkea-arvoisten herrojen kanssa.
Tylsistyneen näköinen Kire tarkkaili koko ajan valtion ykkösmiestä ja tämän otsassa sykkivää suonta. Hän oli kaikkea muuta kuin tylsistynyt, hän yritti saada miehelle aikaan hermoromahduksen. Vittuuntunut ja tyytymätön hän oli olotilaansa, mutta samalla myös juuri siellä missä halusikin olla.

Vaikka hoviväki heitteli häntä kaikella leivänpaloista kenkiin suuri sali oli paljon parempi paikka kuin haiseva, kostea ja rottia sekä ötököitä vilisevä tyrmä kellarissa. Toisaalta sekin olisi ollut erittäin turvallinen pakka jos andorialaiset huoranpenikat olisivat saaneet tietää minkälainen veri hänen suonissaan virtasi. Sekin asia oli jäänyt valtiojohdon ja hänen väliseksi salaisuudeksi.

”Kiittämätön paska!”
”Vammainen!”
”Tapa itsesi kädetön!”
”Petturi!”
”Isäntäänsä rakastamaton rakki!”

Kauniisiin pukuihin puetut lapset olivat hänen ympärillään hieman kauempana puoliympyrässä ja huutelivat niitä asioita, joita heidän vanhempansa olisivat halunneet sanoa hänelle, mutteivat sijaiskuninkaan läsnäollessa voineet sanoa.

Yhtäkkiä Kire lopetti ketjun kalistelun, pomppasi ylös ja murisi lapsille. Värikäs parvi hajaantui kuin säikähtäneet linnut havaittuaan kissan. Osa kiljahti pelästyneenä.
”HILJAA!” Xinimanin tuoli kaatui kolahtaen ja koko sali vaikeni. Aika pysähtyi hetkeksi ennen kuin yksi lakeijoista tajusi tulla nostamaan herransa tuolin ylös.

”Suurin osa vakoojista on siis lopettanut? ”, elvekrypti jatkoi kuin mitään ei olisikaan tapahtunut ja Kire oli tyytyväinen saatuaan miehen pinnan katkeamaan. Heikko sydäminen mies saisi luvan nousta parin kuunkierron kuluttua valtaistuimelle, mutta sen jälkeen hän saisi kyllä menehtyä mahdollisimman nopeasti. Kaiken kiireen keskellä tämä ei ehtinyt hoitaa terveyttään ja Kiren tehtäväksi oli langennut auttaa kaikin tavoin tämän kehon loppuun palamisessa.

”Kyllä, harvat meille suurimmaksi avuksi olleet saivat palata koteihinsa ja muut uudelleen sijoitettiin.” Sijaishallitsija nyökkäsi, kaikki oli sujunut aivan loistavasti aina siitä asti kun prinsessa, nykyään kuningatar, Meranymin oli tuonut esiin tietonsa ja siitä kehittelemänsä idean.
Tietysti paremmin asioista perillä olleet ja korkeammin koulutetut olivat hienoneet ideaa useita kuunkiertoja, mutta kuitenkin kunnia ideasta kuului tälle.
Kire tiesi jo nyt mistä oli kyse ja häntä lähes päivittäin kiusasi, ettei hän päässyt lähettämään viestiä Reodermylle. Tegara oli luvannut auttaa häntä ottamaan yhteyttä kotimaahansa, mutta vasta sen jälkeen kun hänen suunnitelmannsa olivat toteutuneet.

"Entä Hänen Ylhäisyytensä kannattajat?"
"He välttämättä halusivat lähteä tutustumiskäynnille Fageraan ja ovat nyt matkalla sinne." Sijaiskuningas nyökkäsi. Hän oli puhunut aina prinsessa kruunajaisista asti vastustajiensa kuullen Fageran tilanteen tarvitsevan pikaisesti tarkistamista. Kuitenkin aina näiden kysyessä asiaa hän kielsi puhuneensa aiheesta ja totesi, että vaikka paikka tarvitsisi tarkistusta hänellä oli jo miehessä ketkä sen tekivät.
Lopulta nämä olivat suorastaan vaatineet pääsevänsä katsomaan kaivosta, jolta louhittiin melkein kaikki magiakaluihin Andoriassa käytettävä metalli.
"Kielsin heitä useasti! Toivottavasti nartunpeninkat pysyvät jatkossakin koloissaan eivätkä hyökkää juuri nyt sinne."
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger
Lelle
Ylläpitäjä

Hahmo:
Kire


Mukana: 13v, 5kk, 7p
Alkaen: 10.7.04 0:00
Viestejä: 2233
Paikkakunta: Turku

Hahmot:
Duboma
Ellener
Ilana
Kire
Palvoa
Vikenymin
LähetäLähetetty: Tiistaina 5.8.2008 klo 19:35    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


((Jatkan tarinaa. Sijoittuu Tasangan lähistöllä olevaan metsään, mies jonka mukana Kire kulkee on ekassa vuorossa keskustelua johtanut korkea-arvoinen herra. Hänestä kuulemme ehkä joskus lisää.
Myös noidasta jos joku haluaa. *vinkvink*))

31.3.

Aukiota on suurennettu selkeäsi, joka puolella näkyi hakkuun jälkiä.
Yhtä paljon näkyi sotilaita kierelemässä aukiota ympäröivässä metsässä kuin kaadettujen puiden kantoja. Joukot eivät vitsailleet keskenään, kukaan ei heitellyt noppia toverinsa kanssa viihdyttääkseen itseään.
Melkein täydellinen hiljaisuus vallitsi. Ainoa äänet kuuluivat sotilaiden kengistä ja puista joita pinottiin kasaksi.
Rovio.
Sitä henkilöt kokosivat pimenevässä päivässä. Sen polttopuiksi puut aukion reunoilta oli kaadettu.

Kuoppaiselta ja möykkyjä täynnä olevalta tieltä alkoi kuulua kärrynpyörien ääniä. Kolinaa ja räminää. Ei kuitenkaan ratsujen ääniä tai inehmojen kiroamista.
Hommaan oli palkattu vain parhaita ja luotettuja kärrynajajia, kärryjen eteen oli valjastettu kuninkaallisen armeijan omia mustia yksisarvisia, joiden kaviot oli peitetty.
Yleisillä, hyvin hoidetuilla teillä kärryt olivat aavemaisen äänettömät.

Kolmet olkia kuljettavat kärryt vyöryvät aukiolle. Heti kun ne ovat pysähtyneet sotilaat alkavat purkaa kuormia. Oljet sotilaat kantavat välittömästi sytyttämättömään kokkoon, niiden alta paljastuneet ruumiit lasketaan riviin maahan aukion laidalle.

Koko operaatio on hyvin salamyhkäinen eikä sen laajuutta voinut päästää yleiseen tietouteen. Jokainen maahan laskettu ruumis kun on jonkun andorialaisen läheinen, ystävä tai rakastettu, kaikilla näillä inehmoilla oli yhteys tavalliseen kansaan. Ruumiita yhdisti se, kuolleisuuden lisäksi, että eläessään he kaikki olivat relorealaisia vakoojia.
He olivat vihollisia. Heidän oli täytynyt kuolla. Ja heitä, ruumiita, oli ollut satoja.
Tämä 25 ruumiin rypäs oli toiseksi viimeinen, joka sijoitettaisiin tuhkana uudelleen.

Pronssikategorian noita tanssahteli kokon vieressä ja sytytti sen palamaan. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen hautarovio, jonka hän sytytti, mutta toiseksi viimeinen. Mies tiesi, että hänen työnsä loppuisi pian. Se loppuisi samalla kuin hän sytyttäisi maamiestensä viimeisen hautarovion.

Sotilaat valpastuvat kun ylhäältä kuuluu yllättäen siipien havinaa ja kaksi pegasosta laskeutuu aukiolle, mahdollisimman kauas palavista puista.
”Miksi täällä ollaan jäljessä?” ratsun selästä nouseva mies ei latele yhtään tervehdystä vaan kävelee suoraan vaatimattomasti pukeutuneen miehen luokse heittäen matkalla pitkän ketjun toisen pään yhdelle sotilaista..
”Kärryt saapuivat juuri, teidän pitää kysyä heidän johtajaltaan asiaa”, mies tuhahtaa ja lähtee kärryjen luokse.
”Miksi -” päällepäsmärin ääni katoaa kuulomatkan ulkopuolelle ja Kire loikkaa alas pegasoksen selästä. Hän on mukana, koska hän tuntee pegasokset ja hänen vaitioloonsa voi luottaa täysin. Hänellä kun ei oikein ole tilaisuuksia laverrella tietojaan.
Pakomahdollisuudetkin ovat vähissä, koska hänen kaulaansa kiinnitetty ketju on aino jollakulla tai kiinni jossain tukevassa.

Hitaasti yksikätinen mies kävelee lähemmäs hautaroviota. Yksi syy hänen mukanaan ololle on se, että Xiniman haluaa muistuttaa miehelle miten hänelle olisi käynyt jos Meranymin ja Tegara eivät olisi halunnut pitää häntä jatkossakin lelunaan.
Relorealainen katsahtaa häntä, ehkä tämä havahtui metalliketjun kilinään.

Kaksikon, noidan ja parantajan, katseet kohtaavat. Hetken aikaa omituinen väreily, tunnistaminen, kulkee heidän välillään, mutta se katoaa.
Kire ei halua uskoa, että toinen olisi relorealainen, saati Mayarnassa opiskellut. Hän ei halua, että tämäkin on surunäytelmää katsomaan pakotettu uhri.
Noita taas ei halua uskoa nähneensä erään toverinsa vanhentuneet, kuluneet kasvot. Hän ei halua uskoa rikkireivityn kehon kuuluneen samalle nuorelle lurjukselle, jonka kerran tunsi.

Katseet erkanevat ja molemmat jäävät tuiottamaan liekkejä, joiden ahnaaseen syliin sotilaat kantavat ruumiita.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger
Lelle
Ylläpitäjä



Mukana: 13v, 5kk, 7p
Alkaen: 10.7.04 0:00
Viestejä: 2233
Paikkakunta: Turku

Hahmot:
Duboma
Ellener
Ilana
Kire
Palvoa
Vikenymin
LähetäLähetetty: Perjantaina 27.3.2009 klo 17:42    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


(Peli sijoittuu 27.3.104 Ak. Eli nykyhetkeen, ei takaumia enää. Brainstormaajille mahdollista pohjaa. Huivi ilmoitaa, jos ei sovi.)

Mies makasi pitkin pituuttaan lattialla ja lauloi hiljaa edesmenneen kuninkaan lempilaulua. Hänen nykyinen herransa ei voinut sietää kyseistä rallatusta. Inehmot hänen ympärillään katsoivat häntä välillä vihaisesti. Hänellä ei heidän mielestään ollut oikeutta laulaa sitä laulua.
Eräs pienenkeli tenava kävi sylkäisemässä hänen päälleen ja sai eräästä pöydästä vaimeat suosionosoitukset.

Kire pääsi laulun loppuun ja aloitti taas alusta. Hän ei enää itse ollut varma oliko tämä neljäs vai viides kerta kun hän aloitti laulun alusta.
Sijaishallitsija istui kahden metsin päässä ja hänen otsasuonensa pullisteli uhkaavasti. Hän ei enää kuunnellut mitä hänelle uskolliset aateliset selittivät maan tilasta vaan oli täysin keskittynyt Kiren laulamiseen.

Kädet, joka olivat puristaneet pöydän reunaa rystyiset valkoisina irrottivat otteensa.
Elvekrpyti nousi ylös hitaasti, kääntyi ypäri ja asteli verkkaasti ne pari metriä, jotka erottivat hänet laulavasta rakista.
Xiniman astui koko painollaan narrinn teveen käden kämmenselälle. Tämä ei ollut mikään iso mies, mutta tarpeeksi painava sadakseen käden hennot luut murtumaan.

Kire olisi halunnu huutaa kivusta, mutta hän pakottautui nielemään kaikki huulilta ulos pyrkivät äänet. Relorealainen oli todella pienen hetken hiljaa ennen kuin jatkoi katkonaisesti laulamista hiljaisella äänellä.
”TUKI RAKKI TURPASI!” Koko sali hiljeni. Edelleen käden päällä oleva jalko painoi ja kiertyi hieman. Kyyneleet pyrkivät yksikätisen miehen silmiin, eikä hän kyennyt tekemään niille mitään. Hän oli parahtaen lopettanut laulamise. Heti kun paino loukkaantuneen käden päältä katosi hän käpertyi pieneksi keräksi.

Sijaishallitsijaa olisi niin halunnut potkaista maassa lojuvaa ihmistä, mutta malttoi mielensä. Narri oliis silloin saanut erävoiton, tämä oli jo nyt saanut. Hän ei olisi saanut kiivastua vaan jättää paskiainen omaan arvoonsa.
Syyllisyys Faboman murhasta oli tasaisesti kasvannut viimeisen ajankierron aikana. Syy oli suurimmaksi osaksi vieläkin elossa keikkuvan Kiren syytä. Esimerkiksi veljen lempilauluoli yt soinut hänen päässään jo viikon, eikä hän enää kyennyt sitä kestämään.

Samanaikaisesti kun raajarikko parantaja horjutti hänen tuoliaan hänen kaunis ja ihastuttava vaimonsa tuki häntä täysillä.Vakuutti hänen päätöstensä olevan oikeita. Varsinkin sotaväen lisääminen sai naisen täydellisen kannatuksen. Silti välillä, varsinkin väsyneenä ja syylisyyspuuskan kourissa kiemurrellessa tuntui, että nainen pinosi liikaa odotuksia hänen harteilleen.

Xiniman käveli takaisin pöydän ääreen, istahti ja katsoi kysyvästi ympärillään olevia inehmoja. Hän odotti jonkun jatkavan siihen mihin aiemmin oli jääty.
”Te ette ehtineet kertoa mitä mieltä olette asiasta”, sijaishallitsijan vasemmalla puolella istuva kreivi Hufagernos yritti auttaa.
”Jos vaikka joku kertoisi minulle mistä asiasta minun tulisi olla jotain mieltä.” Xiniman kyllä huomasi kuinka pari herraa vaihtoi katseita pikaisesti. Heistä huokui huolestumisen aura, heidän suojelijansa ei tuntunut enää keskittyvän tärkeisiin asioihin kunnolla.
”Eräässä Jomjoen rannalla olevassa pikkukylässä kapinoitiin viime viikolla erittäin ankarasti uutta pakkovärväystä vastaan.” Xiniman oli päättänyt, että jokaisen kylän ja kaupungin oli luovutettava 6-26 ajankierron ikäisiä terveitä inehmoja kuninkaalliseen sotaväkeen. Vaadittu määrä oli yksi viittäkymmentä asukasta kohden.
”Ankarasti?”
”Yksi sotilaista tapettiin heinähangolla ja toinen loukkaantui vakavasti väkijoukon käydessä heidän kimppuunsa.”
”Mitä kyläläisille tapahtui?”
”Paikallinen operaatiosta vastaava komentaja lähetti kylään suuremman joukon miehiä ja he veivät kaikki sopivan ikäisen asukkaat mukanaan ja polttivat kaikki rakennukset.” Xiniman nyökkäsi. Olikohan hän sittenkään tehnyt oikeita ratkaisuja.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Siirry päävalikkoon -> Tasanka Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa