Daster: Yllätys!


 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Siirry päävalikkoon -> Muut kaupungit, kauppalat ja kylät
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Lelle
Ylläpitäjä

Hahmo:
Duboma


Mukana: 13v, 5kk, 7p
Alkaen: 10.7.04 0:00
Viestejä: 2233
Paikkakunta: Turku

Hahmot:
Duboma
Ellener
Ilana
Kire
Palvoa
Vikenymin
LähetäLähetetty: Tiistaina 20.10.2009 klo 19:15    Viestin aihe: Daster: Yllätys!
Vastaa lainaamalla viestiä


((Katsotaan johtaako tämä mihinkään suurempaan, mutta menneisyydessä ollaan selventämässä tapahtumia.))

17.4.102Ak

Majatalon pohjakerroksessa toimivassa kapakassa oli rento tunnelma. Suuressa avotakassa paloi tuli, vaikka olikin jo 4. kuunkierto. Nurkassa musikantti soitti keskittyneenä ja lauloi vanhaa ballaadia. Muutamat lähellä istuneet olivat liittyneet mukaan lauluun. Kaikki kapakassa tunsivat sanat.
Elvekrypti oli tuttu näky kyseisessä paikassa vaikka olikin kiertelevä taiteilija, joka ei kauaa pysynyt paikoillaan. Hän kävi usein ja viihtyi vähintään viikon.

Miehen katse kääntyi lähellä istuvaan naiseen soittimesta. Sormet jatkoivat kuin mitään ei olisi tapahtunut ja laulu jatkui takkuilematta. Nainen oli laulanut laulun väärin ja kuitenkin oikein. Kyseessä oli laulu ajalta ennen Reloreaa ja Andoriaa ja ajan saatossa sanat olivat muuttuneet hieman niin, ettei maissa laulettu sitä samalla tavalla jokaisessa kohtaa. Musikantti tunsi molemmat versiot ja oli juuri paljastanut katseellaan naiselle sen.

Samassa ovi pamahti auki ja takan tuli sai hetkellisesti uutta pontta ilmavirrasta. Musikantti keskeytti soittamisensa ja laulu vaikeni melkein kokonaan samassa kun ovelta kuului komento. Vain yksi pahasti humalainen maanviljelijä jatkoi epävireisellä äänellä laulamista.
”Kaikki liikkumatta! Kukaan ei poistu täältä.”
Mies vilkais naista, joka näytti pelästyneeltä. Hän toivoi, etteivät hänen kasvonsa paljastaneet häntä. Hänkin pelkäsi, pelkäsi aivan järjettömästi. Sisään tulleet henkilöt eivät olleet keitä tahansa vaan Turvallisuuspalvelun miehiä.

”Turha pyrkiä myöskään takaovesta ulos”, kukaan jäkevä ei yittäisikään paeta takaovesta. Oli aivan selvää, että sekin oli saarretu ja sillä tavalla vain osoittaisi syyllistyneenä, niin mihin? Turvallisuuspalvelun tehtävä oli ennen kaikkea kerätä talteen kaikki maan tuvallisuutta horjuttavat tekijät.
Ei siitä ollut viikkoakaan kun mies oli kuullut puhuttavan kapinasta ja vallankumouksesta, joten luultavasti siitä oli kyse. Aina löytyi hulluja, jotka kuvittelivat voivansa vain kävellä palatsiin, siellä kuninkaan huoneeseen ja täyttää tämän tikarinpistoilla.
Kuitenkin häntä, kuten kaikkia muitakin relorealaisvakoojia, kylmäsi kun hän näki Xiniman Krafal Fagerimaninpojan alaiset joissain.

** **

Nainen kirjoitti hitaasti nimen koukeroisin kirjaimin kostuttaen välissä sulkakynän musteessa.
Sahiman Yd Suvahamininpoika, kiertelevä musikantti
Saatueen viimeisen i:n kirjoitettu hän laski sulkakynän pöydälle ja katsoi vastapäätä istuvaa miestä.
”Riittääkö?”
”Hmm... kuinka paljon te todella haluatte, että Mirigo pääsee turvallisesti rajan yli?”
Huokaisten nainen tarttui kirjoitusvälineeseensä.
Jas-Ma Niemane Konar-Manpoika, Kultaisen kukon omistaja
Hiljainen rapina, joka kuului kun teräväksi puukolla leikattu kärki kulki pitkin paperia oli ainoa äänin huoneessa.

** **

Garun katseli hiljentynyttä Kultaisen kukon kapakkasalia. Hän havaitsi pienen pikkupirun kurkkivat yläkertaan johtavien portaiden kaiteiden välistä kehittyvää tilannetta.
”Kiitän kaikkia vaivannäöstänne”, jokainen salissaolija oli totellut hänen alaisensa antamaa käskyä pysyä paikallaan ”tämä sujuu paljon kivuttomammin kun kaikki eivät ryntäile ympäriinsä kuin päättömät kanat”. Ugasa oli kerran pikkupoikana nähnyt kuinka päätön kana juoksi ympäri maatilan pihaa sen karattua hänen sisarensa otteesta. Yleensä hänellä ja hänen miehillään oli inehmoihin samanlainen vaikutus kuin kanaan pään katkaisemisella.
”Kuka teistä on herra Vafare?” ugasa katsoi ympäriilleen odottaen.
Ei mennyt edes minuttia kunnes useampi sormi osoitti kysyttyä henkilöä.

Kysymyksen kuullessaan musikantti oli rentoutunut hieman. Vafare oli renkinä läheisellä suurmaatilalla ja vihasi sydämensä kyllyydestä relorelaisia, sotaa, huonoa satokautta ja kuningasta tämän päätösten vuoksi. Kyse oli siis kapinahankkeesta, joka selkeästi oli kantautunut vääriin korviin.

Renki oli laskenut alleen paniikissa kaikkien katseiden kääntyessä häneen. Hän tiesi joutuvansa hirsipuuhun, ei hän tyhmä ollut, vähän liian kova suustaan vain.
”Ah, te siis olette herra Varafe. Voisitteko siirtyä ulos?” aataminen omena liikahti miehen kurkulla kun tämä yritti niellä, muttei muuten liikahtanutkaan. Pelko oli jähmettänyt hänet ja aivan kuin taika olisi murtunut hän alkoi rimpuilla voimakkaasti kun kaksi karskia korstoa nappasi häntä käsivarsista.
”Ei älkää, armoa, pyydän. Herra, en ole tehnyt mitään, vannon sen Iankaikkisten nimeen. EI! Älkää! Päästäkää minut!”

** **

Renki seisoi pihassa hänet ulos raahanneiden korstojen välissä inehmojen kurkkiessa ulos ikkunoista. Tuskin hämäällä pihamaalla sattuisi mitään vaan Vafare vietäisiin muualle, muttei sitä koskaan voinut tietää.
”Me tiedämme molemmat, että te olette vallankumouksellinen ja siitä tuomiona on hirttäminen”, mies puhui sen verran hiljaisella äänellä, ettei sitä voineet kuulla edes vähän matkan päässä vartiossa olevat Turvallisuuspalvelun miehet ”mutta jos te autatte meitä, voimme harkita vain vankilatuomiota.” Rengin silmiin syttyi pieni toivon kipinä, tämä tekisi melkein mitä tahansa leiventääkseen tuomiota.
”Asia liittyy relorealaisiin”, kipinä sammui. Reloreaan lähteminen tai niiden huoranpenikoiden kanssa toimiminen kuului siihen häviävän pieneen joukkoon asioita mitä hän ei suostuisi tekemään vaan menisi mielummin hirsipuuhun.
”Nimittäin minulla on lista vakoojista ja heistä luultavasti osa on tuossa rakennuksessa”, mies nyökäytti päällään kohti Kultaista Kukkoa ”teidän tehtävänänne on lukea lista läpi ja osoittaa meille tunnistamanne äpäränkuvatukset.”
”Herra”, renki nuolaisi huuliaan ”auttasi kyl erittäi mielellän” nähdessään ugasan ilmeen synkkenevän hän kiiruhti jatkamaan ”mut kuu mää en osaa lukee.”

** **

Duboma rypisti saamansa viestin känsäisessä kädessään ja katsoi kiukkuisena ulos ikkunasta. Vain kiukku esti kyyneleiden nousemisen silmiin. Lapulla oli ollut vain muutama sana, mutta ne olivat riittäneet hänelle.
Ne veivät isän ja soittajan– Konar
”Huomenna, huomenna minä kirjoitan eroanomukseni.”
”Mitä sinä sanoit?” kuullessaan huonetoveinsa äänen takaansa hän käännähti nopeasti ympäri.
”Mutisin vain itsekseni Deitrupomin, mutta voinhan minä sen sinulle kertoa. Olen päättänyt jäädä eläkkeelle.”
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Siirry päävalikkoon -> Muut kaupungit, kauppalat ja kylät Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa