Tuulia takavasemmalta


 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Siirry päävalikkoon -> Mayarna
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
kilpparin




Mukana: 10v, 2kk, 25p
Alkaen: 22.9.07 19:29
Viestejä: 223
Paikkakunta: Ylivieska

Hahmot:
Luanna
LähetäLähetetty: Sunnuntaina 25.7.2010 klo 19:59    Viestin aihe: Tuulia takavasemmalta
Vastaa lainaamalla viestiä


((Uhhuh, tuntuipa se karkealta ja kankealta. Melkein saattoi tuntea, kuinka sorminivelet narisivat ruostekerroksensa alla yrittäessään taipua vuoron sanoille ja lauseille. *virnistys* Se tuntuu sekavalta, katkonaiselta ja ajatuksilta, joita ei ole saanut järkeistettyä ja järjesteltyä kunnolla. Toivottavasti sinä kuitenkin saat jonnekin tartuttua, ja minä yritän parantaa seuraavaan vuoroon.

Tämä on siis Moiralle. Emme uskaltaneet hypätä kovin kauas nälkäkapinasta, kun sitä seuraavia tapahtumia ei ole kerrottu. Siitä syystä siis pienikin arvaus saattaa mennä metsään, mutta menkööt. Siihen ei kuolla.
Ei ihan 23:59, mutta melko lähelle.))


8.7.106, Pentaridi

”Alahan mennä, matka jatkuu huomenna.” Rohkaiseva taputus pegasoksen lautasille lähetti ratsun kauemmas pikkuisen tarhan portinsuulta. Ionna sulki veräjän ja tukeutuen aitaa vasten hän antoi katseensa vaeltaa päistärikön perään. Se hamusi suuhunsa niitä harvoja ruohonkorsia, jotka sinnikkäästi työntyivät esiin mullasta. Sÿfirin menettäminen oli ollut lähellä. Muisto himmensi pähkinänruskeiden silmien vaaleita täpliä. Pegasos oli pakkolunastettu monien muiden lentävien ratsujen tapaan, kun portaalien toiminta oli muuttunut epävakaaksi. Kuunkiertojen ajan hän oli ollut tietämätön ratsunsa kohtalosta, peläten pahinta sen omalaatuisen luonteen vuoksi. Sitten sattuma oli tuonut heidät yhteen muutama kuunkierto sitten ja Ionna oli hakeutunut lähetin virkaan, sillä se oli varmin tapa huolehtia yhdessä pysymisestä.

Lähetin ominaisuudessa hän oli nytkin Mayarnassa, viestejä viemässä ja vastauksia niihin odottamassa. Värikiven hehku oli saanut jo syvän oranssin värinsä, kun hän oli sulkenut suurmestarin huoneiston oven takanaan. Kirjeiden lisäksi hän kuljetti myös suullisia viestejä ja niiden lisäksi oli ollut myös monia vastauksia vaativia kysymyksiä. Ajatusten käydessä siinä suunnassa noita huoahti syvään ja hieraisi niskaansa. Se oli ollut uuvuttava hetki, mutta lopulta sekin oli ollut ohitse. Huomenna hän hakisi vastaukset tänään tuomiinsa viesteihin ja lähtisi paluumatkalle. Yön hän saisi levätä, pitkästä aikaa. Mutta ennen kauan odotettuja yöunia hänellä oli vielä tehtävää. Virallisten kirjeiden lisäksi hänellä oli muutama ystävänpalveluksena tuotu viesti parille inehmolle.

Noita lausui hiljaisella äänellä hyvästit pegasokselle, ja lähti hiljakseen kävelemään tarhan luota päärakennusta kohden. Mayarnan ulkoalueet tuntuivat niin hiljaisilta verrattuna parin ajankierron takaiseen hyörinään. Suurin osa inehmoista oli siirretty jo kuunkiertoja sitten toisaalle, ja parin viikon takainen nälkäkapina oli vähentänyt väkimäärää entisestään. Jäljelle jääneet inehmot olivat tiivistäneet rivejään ja Ionnasta tuntui, että häneen luotiin epäileviä katseita. Hän oli ulkopuolinen, kantoi yllään Amassinen opiston lähetin tunnuksia. Ulkopuolinen siitä huolimatta, että hänen isänsä oli yksi Mayarnan vanhimmista mestareista. Epäluulon lisäksi mayarnalaisten silmissä näkyi myös hento häivähdys toivoa, ja uskaliaimmat jopa riemuitsivat ääneen. Ensimmäinen naurissato oli saatu pelloilta toissailtana, ja pitkästä aikaa oppilaitoksen väki oli saanut syödäkseen. Kuunkiertoja kestäneen nälän kuivettamat vatsat olivat olleet kiitollisia yksinkertaisista nauriskeitoksista. Täydellä vatsalla oli helpompi uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Vaimea tuulenvire puhalteli noidan kannoilla hänen kävellessään hiljaisin askelin etupihalla. Sää oli kesäisen lämmin, taivas lähes pilvetön – vain horisontissa näkyi tasainen pilvirypäs, jonka aurinko värjäsi kirjavaksi, oranssin ja punaisen maalaukseksi. Värikivi varmaan hehkui jo punaisen sävyä. Pihalla oli väkeä, ja Ionna suuntasi kulkunsa lähimpien inehmojen luo.

”Tunnetteko henkilöä nimeltä Dhiéryman Endion Sháklomeninpoika?” Ihmiset ja ugasanainen, mintaurimies katsoivat häntä tutkimattomin kasvoin. Noita odotti. Heidän kasvonsa olivat niin kapeat, olemus muutoinkin riutunut. Heitä katsoessaan hän tunsi olevansa liiankin hyvässä kunnossa, vaikka kaikkialla oli pula ruoasta. Silti hän ei voinut olla ajattelematta. Toisaalla Reloreassa sinnikkäimmät (vai epätoivoisimmat, typerimmät?) juhlivat, järjestivät päivällisiä yrittäen uskotella, että asiat olivat vielä hyvin. Täällä.. täällä osattiin iloita yhdestä vähäisestä nauriista ja seurattiin ohran kypsymistä päivänkierto päivänkierrolta, haaveillen täyttävämmästä puurosta kuunkierron kuluttua.

Lopulta ryhmä kohautti yksimielisesti olkapäitään, ravisti päätään. Ionna hymähti. Ei hän ollut myöntävää vastausta odottanutkaan. Hän siirtyi seuraavan ryhmän luo, yrittäen karistaa epämiellyttävän, tuijotuksen synnyttämän tuntemuksen niskastaan. Hetken hänestä tuntui, kun olisi kävellyt Mornahh vierellään.

_________________
Ja hän kysyi: "Miksi se kuihtuu?"
"Koska kukaan ei sitä helli ja rakasta", kuului vastaus.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Moira


Hahmo:
Dhiéryman


Mukana: 9v, 3kk, 28p
Alkaen: 19.8.08 14:30
Viestejä: 23
Paikkakunta: Raahe

Hahmot:
Dhiéryman
LähetäLähetetty: Sunnuntaina 25.7.2010 klo 23:01    Viestin aihe: Re: Tuulia takavasemmalta
Vastaa lainaamalla viestiä


#Oh, kuinka mukavaa päästä itsekin pitkästä aikaa veryttämään sormieni niveliä ja kirjoittamaan hieman hienompaa tekstiä kuin muualla paikoissa *hymisee tyytyväisenä* Saas nähdä, että onnistunko saamaan mitään hienoa aikaiseksi, krhm

Ja enköhän minä saa oikein hyvin tartuttua tekstistäsi, toivon itse sinun saavan minun tekstistäni kiinni kunnolla *naur*#


Henkilö, jota lähetti etsi inehmojen seasta, pihalta, istui itsekseen erään pihapuun alla kirja käsissään. Kirja, jonka kannet olivat puusta veistetyt sekä sormien hellässä otteessa keskikokoinen, vaalea sulkakynä. Polvellaan tällä inehmolla oli pieni mustepullo ja sen vieressä puinen korkki. Hän kirjoitti ja kasvoillaan tuolla nuorukaisella oli rauhallinen, melko hyväntuulinen, kevyen keskittynyt ilme - elvekryptin hyväntuulisuus näkyi nykyään paljon selvemmin erottuvana, kun nälkäkuuri ja tiedottomuus rintamasta lannistivat muita. Teki heistä hiljaisia ja epäileväisiä. Mutta ei tästä inehmosta. Ei. Ruskeaihoisen Mayarnalaisen positiivisuutta ei varmasti mikään saisi horjumaan, siltä se ainakin useimmiten muista vaikutti. Joitakin mokoma ärsytti, jotkut olivat hiukan kateellisia ja jotkut melkein ihailivat salaa tuollaista asennetta. Olla iloinen pahankin hetken aikana, pitää mieli korkealla kuin taivaalla tuikkivat tähdet.

Sulkakynän metallinen kärki tanssi nopeilla liikkeillä paperilla. Sen liike aiheutti kevyen, hiljaisen rapinaäänen ja sen jälkeen jäi mustia kiemuroita. Kirjaimia. Kiekuraisia kirjaimia, sievä käsiala nuorukaisella. Vaaleanruskeat silmät seurasivat tarkasti kynänkärjen liikkeitä, sormien tietäessä juuri millaisella liikkeellä saatiin oikeanlainen kirjain sanaan, millainen sana tarvittiin lauseeseen.
Elvekrypti kirjoitti pieneen kirjaseensa päivän kuulumisensa. Päiväkirja. Sivuja oli kulunut jo melkein puolen kirjan verran, nähtävästi mustahiuksinen inehmo kirjoitti usein kirjaansa päivän tapahtumat, mietteensä sekä mahdolliset suunnitelmansa. Kirjoittaminen rauhoitti häntä usein ja antoi tunteen, että joku kuunteli keskeyttämättä tai nauramatta. Muutenkin nykyään tuntui olevan hiukan vaikeampaa saada rentoutunutta keskusteluseuraa. Tämän hän kirjoitti ylös, ties kuinka monetta kertaa.

Yhtäkkiä puuhun nojaavan elvekryptin kirjoittaminen keskeytettiin. Dhiéryman kohotti katseensa ylös ja näki kuinka joku huiskutti hänelle, kutsuttuaan ensin häntä nimeltä. Se oli pieni ryhmä jonka kanssa inehmo joskus vietti aikaa. Nyt heidän seurassaan näytti kuitenkin olevan joku muukin. Joku kauempaa katsottuna täysin vieras henkilö.
Korkki painettiin mustepullon päälle, kirja suljettiin ja sulkakynä laitettiin hymyillen korvan taakse. Pullo sujahti taskuun ja hitaasti nuori mies sitten nousi seisomaan, venytellen hetken aikaa niveliään. Pitkäänpä hän olikin istunut siinä. Taivaskin oli muuttanut väriään kauniin oranssinkirjavaksi, ilmakin oli viilentynyt mukavasti päivästä. Nyt häntä tosin hiukan harmitti se, että oli jättänyt paitansa sisälle, huoneeseensa - keskellä päivää oli ollut kamalan kuuma ja siksi pähkinänruskeaihoinen elvekrypti oli jättänyt paitansa sisälle. Jotkut olivat tietenkin hiukan tuijottaneet häntä, mutta se ei pahemmin mustatukkaista haitannut.

" Mitä asiaa? ", Sháklomeninpoika kysyi kohteliaasti, hymyillen toisille, yhden heistä katsoessa toiseen suuntaan, kun elvekrypti oli saapunut ryhmän luokse, paidatta. Eräs noitaoppilas vastasi, että heidän seurassaan oleva lähetti oli kysynyt tuntevatko he Dhiéryä.
Kulma kohosi kevyesti kummastuksen piirtyessä hänen vaaleille silmilleen. Katse kääntyi vieraaseen inehmoon, päänkin kallistuessa pienesti sivulle päin, pitkien hiuksien hulmahdellessa kevyesti liikkeiden mukana.
" Minuako etsitte? ", Dhiéryman kysyi kohteliaasti, katsoen toista kohteliaasti hiukan alle silmientason. Nuori mies ihmetteli, että mitähän lähetti häneltä halusi. Tällä hetkellä hänen mieleensä ei kyllä juolahtanut yhtään syytä miksi lähetti häntä etsisi. Tai ehkä yksi. Josko hänen äitinsä aikoisi kysellä kuulumisia ja ilmoittaa olevansa kunnossa? Tuskin. Se tapahtui jo pari päivää sitten.

#... kylläpäs tämän kirjoittaminen venyi pitkälle. Anteeksi hiukan sekava teksti, L4Din pelaaminen ruostuttaa aivoja, köhköh#

_________________
Moira hovikumartaa teille uutena, inehmollaan Dhiéryman Endion Sháklomeninpoika.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy pelaajan sivustolla MSN Messenger
kilpparin




Mukana: 10v, 2kk, 25p
Alkaen: 22.9.07 19:29
Viestejä: 223
Paikkakunta: Ylivieska

Hahmot:
Luanna
LähetäLähetetty: Keskiviikkona 28.7.2010 klo 13:35    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


(( Minulla tuli koko ajan mieleen uusia ja uusia asioita, joten taisin samaa tahtia myös unohtaa niitä aiempiakin ideoita. *virn* No, ehkä minä muistan sirotella niitä loppuja asioita seuraaviin vuoroihin sitä mukaa, kun ne taas muistuvat mieleen. ))

Ionnan yllätykseksi hän löysi jo neljännen ryhmittymän joukosta inehmon, joka suostui tietämään hänen etsimänsä henkilön. Amassinelainen oli jo mielessään varautunut pidempäänkin etsiskelyyn, mutta otti mielihyvin vastaan tämän helpomman tien. Hän soi pienen hymyn kiitokseksi oppilaalle, joka huusi Dhiérymania ja suuntasi sen jälkeen katseensa kauemmas. Yksinäinen inehmo liikahti pihapuun juurelta ensimmäisten askelten taipuessa vielä venytyksen tapaisiksi. Yksinkertainen liikahdus herätti hennon virnistyksen Ionnan suupieleen, sillä se vaikutti niin… tutulta. Ei ollut kulunut montakaan päivänkiertoa, kun hän oli saanut todistaa samankaltaista liikettä erään toisen inehmon tekemänä. Ennen kuin elvekrypti ehti tulla puhe-etäisyydellekään, noita oli jo varma: tämä oli Dhiéryman Endion Sháklomeninpoika. Pähkinänruskeat silmät kuvastivat nyt enemmän uteliaisuutta ja tutkivaa katsetta, kun hän tarkkaili nuorukaista etsien samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Askellus tuntui kovin tutulta, samoin ruumiinrakenne pituutta lukuun ottamatta. Tämä oli hieman lyhyempi, jopa nainen itse näytti olevan muutaman sentin nuorukaista pidempi. Ja jotain samaa oli kasvoissakin, noita totesi itsekseen, kun Dhiéryman oli ehättänyt melkein hänen luokseen. Ehkä leuankaaressa ja korvissa, mutta hänen tuntemissa silmissä ei ollut tämän nuorukaisen katseessa näkyvää ystävällisyyttä ja iloisuutta, lämpöä. Ionna oli nähnyt samanlaiset vaaleanruskeat silmät vakavina, mietteliäinä ja joskus harhailevinakin – mutta ei pitkään aikaan varauksettoman iloisina.

”Mitä asiaa?” Dhiérymanin ääni oli pehmeämpi, amassinelainen huomasi, ennen kuin keräsi ajatuksensa ja keskittyi hetkeen. Hopeisen omin koristelema kämmen sipaisi ruskean hiuskiehkuran korvan taakse, ja hän selvitti kurkkuaan.
”Sinä olet Dhiéryman Endion Sháklomeninpoika?” Noita varmisti vielä ja saatuaan myöntävän vastauksen hän ujutti sormensa takkinsa sisäpuolella olevalle taskulle ja veti esiin moneen kertaan taitetun paperinpalan. Auki levitettynäkään se ei ollut suuren suuri; leveydeltään ehkä kaksi kertaa Ionnan oman kämmenen verran, pituudeltaan hieman enemmän. Jokainen sentti paperin toisesta puolesta oli käytetty hyväksi. Se oli täynnä kiekuraisella käsialalla kirjoitettuja sanoja ja koristeltu muutamalla mustetahralla. Vaikka noita oli kantanut kirjettä mukanaan päivänkiertoja, hän ei ollut lukenut sitä. Siitä huolimatta hän tiesi osan sen sisällöstä, olihan hän itse nähnyt, kun se oli kirjoitettu. Ja lopulta ojennettu hänelle epävarmoin katsein ja elein, kirjoittajan silmissä taisteli halu antaa kirje vietäväksi, halu tuhota se sittenkin ja antaa menneiden olla. Lopulta Ionna itse oli tehnyt valinnan toisen puolesta ja ottanut kirjeen itselleen. Tilannetta muistellen noita hymähti, ja ojensi kirjeen Dhiérymanille.

”Tämä on sinulle. Suosittelen sen lukemista omassa rauhassa. Se herättänee kysymyksiä, ja voin vastata niihin parhaani mukaan. Ja tarvittaessa voin viedä vastauksen mukana, ystävänpalveluksena. Lähden huomenna aamulla paluumatkalle, joten toivon sinun keskittyvän kirjeeseen tämän päivän aikana. En ole nukkunut kunnolla moneen yöhön”, lähetti naurahti, kätkien lievän epävarmuuden piikin äänestään. Katsoessaan Dhiérymania hän oli alkanut miettiä, oliko kirjeen tuominen sittenkään ollut hyväksi. Ehkä ystävän heikko hetki olikin ollut oikea, menneiden tuli antaa olla rauhassa?

Ionna hieraisi oikean korvan alla olevaa pientä arpeaan, niin kuin hänellä oli hermostuksissaan tapana tehdä, ja huokaisi. Tehty mikä tehty, enää oli vaikea mennä asiaa perumaankaan.
”Kun olet lukenut sen, tule kertomaan jatkosta”, hän muistutti nuorukaista vielä kerran, ennen kuin hyvästeli tämän ja muut ympärillään seisovat inehmot. Yhden jos toisenkin kasvoilla kuvastui uteliaisuus, mutta vielä he olivat hiljaa. Ionna asteli sen samaisen puun luo, jonka alla Dhiéryman itse oli hetkeä aiemmin istunut, ja heittäytyi maahan istualleen. Miltei helpottuneena hän nojautui sen runkoa vasten ja loi silmäluomien lomasta vielä pikaisen vilkaisun elvekryptin suuntaan, ennen kuin sulki silmänsä ja aloitti odottamisensa.
Lepuuttaessaan kämmeniään jalkojensa päällä hän tunsi sormenpäidensä tärisevän kevyesti.

_________________
Ja hän kysyi: "Miksi se kuihtuu?"
"Koska kukaan ei sitä helli ja rakasta", kuului vastaus.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Moira


Hahmo:
Dhiéryman


Mukana: 9v, 3kk, 28p
Alkaen: 19.8.08 14:30
Viestejä: 23
Paikkakunta: Raahe

Hahmot:
Dhiéryman
LähetäLähetetty: Tiistaina 3.8.2010 klo 12:19    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä


#Ohhops, jos alat saamaan jotain hienoja tai pieniäkin ideoita tähän peliin, niin kerro toki vain heti minullekin. Otan mielelläni suunnitelmia ja ideoita vastaan, kun tahtoisin vähän jotain juonta hahmolleni.

Ja anteeksi kevyt kesto, ollut vähän muuta puuhaa ja ajateltavaa tässä, mutta nyt kyllä kirjoitan tähän sinulle#



Elvekrypti nyökkäsi kevyesti, kun hänen nimeänsä kysyttiin varmistukseksi. Hänen ilmeensä oli edelleen hiukan kysyvä, mutta sitten ilme muuttuikin aavistuksen... yllättyneeksi. Vaaleanruskeissa silmissä pilkahti tuo yllättyneisyys ja kulmat kurtistuivat ensin kevyesti, kun käsi kurotti ottimaan pienen lapun vastaan. Nuorukainen katseli kirjelappusta hiljaisena ja yritti keksiä, keneltä se oli. Siinä miettiessään hän ei edes tuntenut ympärillään olevan pienen ryhmän, joka hänet oli paikalle kutsunut, uteliasta tuijotusta. Tietenkin ajatukset katkesivat, kun tämä vieras lähetti sanoi, että kirje olisi hyvä lukea omassa rauhassa ja se herättäisi kysymyksiä. Kysymyksiä? No siinähän niitä jo heräsi ennen kuin mustahiuksinen miehenalku ehti edes avata taitettua paperia.
Pähkinänruskea iho maalautui kevyellä oranssinsävyllä, kun aurinko lepäsi horisontissaan ja katseli maisemaa ennenkuin laskeutuisi kokonaan levolle. Dhiéry kohotti katseensa vieraaseen naiseen ja kohotti kulmansa, katsellen tuota pienen hetken tutkivasti ja sen jälkeen nyökkäsi vain ilme mitäänsanomattomana. Kirje taisi olla pienoinen yllätys elvekryptille, joka ei osannut odottaa viestejä enää edes äidiltään. Ja äidiltä kirje ei ainakaan ollut - se nainen olisi taitellut viestin huolellisesti, lähettänyt pari paperillista asiaa.

Hän seurasi kevyen hetken lähetin kävelyä puunjuureen, kunnes siirsi katseensa ympärillään olevaan pieneen ryhmään. Nämä katselivat uteliaina mutta hillityn hiljaisina inehmoa, joka vain naurahti kevyesti ja pyysi heitä poistumaan, kevyt epävarmuus äänessään. Muut nyökkäsivät kevyesti ja lähtivät yhä tiiviinä ryhmänä astelemaan muualle, supattaen jotain keskenään. He olivat uteliaita, ei heitä siitä voinut syyttääkään, Dhiéryman ajatteli hiljaisena ja huokaisi sitten pitkällisesti, katseen laskeuduttua kirjeeseen. Sormet pitelivät sitä tiukasti ja jostain syystä pähkinänruskean ihon alla, rintakehän vasemmalla puolella alkoi tuntua jännittyneisyyttä. Sydän alkoi nopeuttaa tahtiaan hitaasti. Eikä mayarnalainen osannut sanoa, että miksi.

Hitaasti hänen sormensa alkoivat taittamaan paperilappua auki, etäisesti tutun käsialan paljastuessa jokaisen uuden taitoksen alta. Kun kirje oli täysin auki, tuntui aika jähmettyvän kissankorvaisen ympärillä, hänen jäädessä vain lukemaan sanoja paperilta, seisten paikoillaan. Vaaleat silmät pyyhkivät rivejä ja ilme oli tutkimaton, hiukan tyhjä mutta silti selvän keskittynyt.
Sydän kiihdytti jälleen tahtiaan, jonkin alkaessa kietomaan hitaasti kiristyvää köyttä Dhiérymanin vatsan ympärille...

***

Hitaasti puun alla oleva nainen avasi silmänsä ja hätkähti kevyesti nähdessään edessään kyykistyneen inehmon. Elvekryptin, jolle hän oli antanut kirjeen. Tämä kyseinen nuori mies oli kyykistynyt lähetin eteen ja tuijotti toista nyt ilme harvinaisen vakavoituneena. Aikaa oli kulunut ehkä alle puoli tuntia, kun Dhiéryman oli lukenut kirjeen ja astellut sitten kevyesti torkahtaneen naisen eteen. Kyykistynyt siihen odottamaan.
Paperilappu, joka oli vaihtanut omistajaa, oli nyt ruskeaihoisen tiukassa otteessa vasemmassa kädessä ja pistävänvaaleiden silmien katse oli lukittautunut lähetin kasvoihin. Ilme mayarnalaisen kasvoilla muistutti nyt enemmän muidenkin ilmeitä - vakava, hiukan vetäytynyt, silmät täynnä kysymyksiä mutta siltikin niissä näkyi edelleen miehelle ominainen lempeys ilman kylmyyttä ja kovuutta. Näin läheltä katsottuna pystyi myös näkemään, että nuorukaisen silmäthän kiiltelivät tavallista enemmän. Ne olivat vettyneet, mutta kyyneliä ei näkynyt missään. Ei poskilla, ei silmäkulmissakaan. Katsekaan ei ollut mitenkään surullinen.

" Khoneóman Endion Sháklomeninpoika ", hän lausui hitaasti kauan sitten melkein unohtamansa nimen jonka loppu oli alkua lukuunottamatta identtinen hänen oman nimensä kanssa, ja nyt se kaikui hänen päässään jokaisen sydämen sykähdyksen aikana.
" Sinä tunnet hänet. Sinä tunnet minun veljeni ", nuorukaisen ääni jatkoi ja se oli aavistuksen karhea jostain syystä, mutta silti kohtelias. Selvästi elvekrypti oli päätellyt vieraan tuntevan hänen veljensä, mietittyään ensin hämmentyneenä kirjeen saadessaan, että mitä nainen oli tarkoittanut ystävänpalveluksella - sen lisäksi siitä oli pieni maininta kirjeesä. Tämä nainen tunsi hänen kauan sitten pois lähteneen isoveljensä.
" Miten tapasit hänet? ", se oli ensimmäinen kysymys jonka Dhiéry kykeni saamaan ensimmäisenä suustaan. Miljoonat muut kysymykset olivat punoutuneet sekavaksi vyyhteeksi, ja siitä vyyhteestä lähti köysimäinen kysymysjono, joka oli kiertynyt nuorukaisen sydämen ympäri. Se köysi kiristi nyt sydäntä ja sai sen sykkimään kiihtyneesti, jännittyneesti. Menisi aikaa ennenkuin pitkähiuksinen inehmo saisi kaikki kysymyksensä tiivistettyä pariin kysymykseen - hän ei halunnut rasittaa lähettiä liikaa kaikilla kysymyksillään, olisi siis valittava ne kaikkein hektisimmät sekä tärkeimmät.

_________________
Moira hovikumartaa teille uutena, inehmollaan Dhiéryman Endion Sháklomeninpoika.
Takaisin alkuun
Näytä pelaajan tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy pelaajan sivustolla MSN Messenger
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Siirry päävalikkoon -> Mayarna Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa