Mayarnan historia

-relorealaisten mukaan-

Opiskeleva yhteisö

Uudenajan loppupuolella eli monia kierteleviä opettajia. He matkasivat miten tahtoivat ja opettivat halukkaille taitojaan ja tietojaan pientä korvausta vastaan siellä minne pysähtyivätkään ja hankkivat näin leipänsä. Myös Romulus Azaryr Feonunpoika, jonka oikeassa käsivarressa kiilsi mith, Destinia Enfangar Uinientytär sormissaan parantamisen voima ja Serowdus Reinka Borendoninpoika, jonka käsissä nähtiin noituuden merkit, olivat kierteleviä opettajia. Uudenajan lopulla he asettuivat aloilleen, mutta halukkaat tulivat heidän luokseen oppia saamaan. Aluksi heitä oli vain kymmenen, pikku hiljaa enemmän ja pieni opettajista ja oppilaista koostuva yhteisö eleli yksinkertaisissa teltoissa. Mutta loppujen lopuksi moinen alkoi olla epäkäytännöllistä ja itse kukin kaipasi mukavampia elinoloja.

Ajankiertona 6 592 uutta-aikaa, Valkotornin lääninherralta saatujen rahavarojen turvin alkoi koulun rakentaminen ja se kesti kuusi ajankiertoa. Aikaa tuhlaamatta linna otettiin käyttöön 6 598 ja kukin kolmesta mestarista -kuten heitä oli alettu kutsua- opetti omaamiaan taitoja. Tällöin koulu myös sai viimein nimensä ja päivänkiertoa pidetään Mayarnan virallisena perustamispäivänkiertona.

Merkittäviä muutoksia

Miltei kaksikymmentä ajankiertoa myöhemmin -6 610 Ak- otettiin neljäs opiskelijoiden ryhmä jo olemassa olevien maagikkojen rinnalle; soturit. Tätä ryhmää ryhtyi johtamaan mestarikolmikon läheinen ystävä, Tendoren Exoceren Derentonpoika, loistava miekkamies. Hänen mukanaan tuli myös oppiaine 'karaistuminen', jollaisen keksiminen ei ollut kolmen alkuperäisen mestarin mieleen juolahtanutkaan.

Pikku hiljaa neljä mestaria vanhenivat ja he ymmärsivät ottaa muita ihmisiä avukseen hoitamaan monituisia opetustehtäviä. Useat heistä olivat heidän jo valmistuneita oppilaitaan, joka oli heille helpotus. Tiesiväthän he silloin luottaa uuteen opettajaan. Samaan aikaan syntyi myös nimike 'suurmestari', jonka eittämättä olikin aika syntyä, nyt kun joukossa oli alempiarvoisempiakin mestareita.

Kuudenkymmenenseitsemän ajankierron iässä, kun elettiin aikaa 6 621 Ak, Serowdus Reinka Borendoninpoika osallistui heimotaisteluun Suurilla Ruohokentillä, menettäen henkensä. Se oli suuri menetys koululle, joka oli nyt menettänyt noituuden suurmestarinsa.

Siitä huolimatta koulun suosio vain kasvoi ja yhä uusia oppilaita hakeutui koulutukseen. Monet jouduttiin käännyttämään takaisin liian suurien oppilasmäärien vuoksi ja ajankierrosta 6 630 lähtien oppilaiksi pyrkiville ryhdyttiin järjestämään testejä, joista parhaiten suoriutuneet otettiin koulutukseen. Nämä testit testasivat niin fyysisiä kuin henkisiäkin kykyjä, älykkyyttä ja luonnetta.

Rappio

6 631, 6 634 ja 6 639 Ak -Tendorenin, Romuluksen ja Destinian kuolinajankierrot. He kaikki kuolivat luonnollisen kuoleman, vanhenemisen kautta. Destiania Enfangar, joka eli heistä pisimpään oli vanhoilla päivillään kaikkein onnettomin, sillä näki rakkaimpien ystäviensä kuoleman ja koulun hitaan rappeutumisen. Hän kirjoitti usein päiväkirjaansa siitä pelosta, joka häntä vaivasi: että koulu heidän suurmestareiden kuoltua hiljenisi hitaasti, mutta varmasti olemattomiin. Niin näytti käyvänkin, sillä mestarit olivat tietämättömiä siitä, mitä heidän pitäisi tehdä menetettyään viimeisenkin suurmestarinsa. Opetus keskeytyi ja monet oppilaista lähtivät. Ajankiertoon 6 654 mennessä viimeisetkin oppilaat olivat menneet ja linnaa asutti muutama harva mestari, jotka eivät tunteneet halua muuttaa muuallekaan. Heitä vain oli liian vähän pitämään linnaa kunnossa ja ajan saatossa se rapistui silmissä.

Nousu

Dean Eina Soukenpoika, velho, ja Jemina Eina Vienantytär, soturi, olivat aviopari. He kuuluivat pieneen, yhä linnassa elävään mestareidenjoukkoon. Kaikkiaan mestareita oli seitsemän. Einat olivat tulleet koulun mestaristoon vasta Destinia Enfangar Uinientyttären viimeisinä ajankiertoina, eivätkä olleet kolmea muuta suurmestaria nähneetkään, mutta lukivat aiheesta suurella mielenkiinnolla, eivätkä koskaan kyllästyneet kyselemään vanhemmilta mestareilta heidän tietojaan ja muistojaan. Heidän ansiostaan koulu nousi uudestaan, sillä he valoivat muihin mestareihin toivon kipinän ja yhdessä seitsikko aloitti toiminnan uudestaan. Alku oli hidas, mutta avioparin innokkuus piti yritystä yllä ja Mayarnaan alkoi taas tulla oppilaita. Linnakin saatiin ajankiertojen kuluessa korjattua ja siistittyä. Tämän uuden nousemisen aikaan otettiin ensi kertaa käyttöön toinen taso opiskelijoilla. Aiemmin kukin opiskeli kaikkia aineita tai sitä sun tätä, mutta ajankiertona 6 678 oppilaat saattoivat ensimmäisten kolmen opiskeluajankierron jälkeen erikoistua velhoksi tai velhottareksi, noidaksi, parantajaksi tai soturiksi.

Uuden nousemisen jälkeen Mayarna vuoroin vahvistui, vuoroin heikkeni, mutta pysyi kaiken aikaa toiminnassa. Ajankiertojen saatossa oppiaineita tuli lisää, jotkin vanhat poistuivat kokonaan tai olivat jäissä vähän aikaa. Yhteistyö eteläisessä läänissä sijaitsevan Fameadorin koulun kanssa alkoi pikku hiljaa, eikä oikeastaan tiedetä, milloin niitä saattoi alkaa kutsua ystävyyskouluiksi. Tiedetään niiden välillä olleen kirjeenvaihtoa ja vierailuja. Ensimmäinen koulujen välinen turnaus pidettiin 14.7.6726. Uudenajan kääntyessä kohti loppuaan, osallistui Mayarna yhä useammin Valkotornin pyynnöstä läänissä virkavaltatehtäviin. Oppilaita lähetettiin joksikin aikaa pitämään yllä järjestystä jossakin kaupungissa tai kylässä, saattueeksi kauppiaille ja matkalaisille suojelemaan maantierosvoilta ja jopa rauhoittamaan pitkäkestoisia mellakoita.

Sota puhkeaa

Ajankiertona 6 987 uutta-aikaa lääninjohtaja Soruki Paol Hericinpoika murhattiin kylmäverisesti vuoteeseensa. Jo seuraavana päivänkiertona oltiin varmoja siitä, että murhan oli toteuttanut "ystävyyskoulun" vierailijat, jotka olivat juuri saapuneet Valkotorniin ja yöpyneet siellä. Yksi heistä jopa myönsi puukottaneensa lääninjohtajan ja seuraavina päivinä loputkin myönsivät osallistuneensa murhan suunnitteluun ja toteutukseen. Syyksi he ilmoittivat Fameadorin suurmestarin käskyn. Samaan aikaan myös Mayarnan suurmestari sai syytteen murhasta. Sen lähetti Tasankan väliaikainen lääninherra, joka oli noussut johtoon lääninherransa murhan vuoksi. Väite oli kerrassaan naurettava ja täysin pyöristyttävä. Seurasi ajankiertojen sanaharkka, joka kärjistyi viisi ajankiertoa murhien jälkeen, kun fameadorilaisten iskuryhmä hyökkäsi yllätetyn Mayarnan kimppuun surmaten useita oppilaita ja mestareita. Sota oli alkanut ja läänit julistautuivat itsenäisiksi valtioiksi. Mayarnasta tuli nopeasti sotilaiden koulutuskeskus. Uusiaika muuttui sodanajaksi. Viimeinen uudenajan ajankierto elettiin 6 992, joka oli myös sodanajan ensimmäinen ajankierto. Pääsykokeita Mayarnaan ei enää järjestetty ja oppilaat saivat erikoistua jo ensimmäisen opintoajankierron jälkeen. Heitä lähetettiin sankoin joukoin rajalle muualla läänissä järjestäytyneiden joukkojen tueksi.

Verilöyly

Sota jatkui pitkälti muuttumattomana 96 ajankiertoa siitä huolimatta, että kummassakin valtiossa kärsittiin suuria miestappioita ja raja liikkui vuoroin kummankin valtion hyväksi. Ajankiertona 96 tapahtui kuitenkin järisyttävä muutos. Yhdeksäntenä kuunkiertona, 12. päivänkiertona Mayarnaa vastaan hyökkäsi järisyttävä fameadorilaisten joukko. Linnan puolustuksesta puuttui kaiken lisäksi lentävien joukkojen eliitti, sillä heidät oli lähetetty kohti Fameadoria. 12.-13. välisenä yönä koulun oppilaat ja mestarit surmattiin melkein viimeistä myöten. Harvat eloon jääneet olivat taistelemassa rajalla tai Andoriassa. Tämä verinen yö hiljentää relorealaiset vielä ajankiertojenkin jälkeen. Ainut lohtu on, että kirottu fameadorilaisten ryhmä ei koskaan päässyt palaamaan kotimaahansa, vaan heidät kukistettiin rajalla, heidän ollessaan paluumatkalla ja että 13. päivänkierron iltana Fameador koki saman kohtalon mayarnalaisten lentäjien hyökkäyksessä.

Verilöylyn jälkeen

Verilöylystä on nyt hyvin vähän aikaa. Lentäjien eliittijoukko näki hirvittävän näyn palatessaan koululle, joka oli hiljennyt ja kärsinyt. Kaikkialla lojui ruumiita -niin omia kuin vihollistenkin. Aikaa oli kulunut matkalla mantereen eteläiseltä alueelta pohjoiselle ja se näkyi jo niissä. Monen palanneen psyyke horjui näyn edessä ja kaikkiin se vaikutti pysyvästi. Samanlainen oli näky tuhotussa Yureassa. Siellä oli pieni joukko ihmisiä yhä elossa, mutta Mayarnaan he eivät olleet uskaltaneet astua. Palanneiden raskaana tehtävänä oli tunnistaa ruumiit, haudata heidät ja kirjoittaa heidän sukulaisilleen. Fameadorilaisten ruumiit kerättiin yhteen ja poltettiin. Rajalle vietiin ilmoitus, että pieninä ryhminä sotilaat voisivat palata koululle vähäksi aikaa. Kunkin ryhmän oli tultava eri aikaan, jottei miesvahvuus rajalla heikkenisi. Maan johdolta tulleen käskyn mukaisesti koottiin päätösvaltainen istunto ja äänestyksellä valittiin koulun seuraava suurmestari niiden joukosta, jotka tehtävään suostuivat. Valituksi tuli Reodermy L˙x Ruyninpoika, arvostettu soturi. Hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin Mayarnan suurmestari, kaikkien aikojen vaikeimmalla hetkellä.

<< Takaisin