Son-lohikäärmeet

-relorealaisten mukaan-

Huom: Vaikka kuvissa lukee Antanyan vanha lyhytosoite, alkuperäisen kuvan oikeudet kuuluvat siis toisaalle. Valitettavasti ei ole tiedossa kenelle.

Son-lohikäärmeet ovat Antanyan ainut tunnettu lohikäärmelaji. Ne ovat ilmojen ehdottomia valtiaita: nopeita, vahvoja ja kestäviä. Relorealaiset ovat kesyttäneet niitä satojen ajankiertojen ajan ja niistä onkin tullut maan tunnusomainen merkki. Andorialaisille niistä on tullut pelon ilmentymä.

Rakenne ja luonne

Vaikka son-lohikäärmeet eivät ole raskasrakenteisia, ovat ne huomattavan voimakkaita. Ne ovat myös nopealiikkeisiä ja kykenevätkin ketteriin suunnanmuutoksiin nopeassakin lennossa. Son-lohikäärmeet ovat myös sitkeitä ja kestäviä. Ne eivät kykene sylkemään tulta, vaan luottavat hampaisiinsa, kynsiinsä ja hännänpäänsä piikkimuodostumaan.

Pää son-lohikäärmeillä on pitkänomainen ja suippo. Takaraivolla on muutamia luupiikkejä. Kuonon pää on päältä samaa ainetta kuin linnun nokka. Pitkissä leuoissa on suuri puruvoima, mutta alaleuka on yksi eläimen heikoista kohdista. Leukaluun kiinnityskohta ei ole kovin voimakas ja isku sopivassa kulmassa saattaa venäyttää alueen lihakset tai pahimmassa tapauksessa lyödä leukaluun sijoiltaan. Son-lohikäärmeiden kaula on vankka ja panssarilevyjen suojaama edestä ja takaa. Edessä suojaus peittää myös rinnan ja takana koko selkärangan.

Eturaajat son-lohikäärmeillä ovat takaraajoja huomattavasti lyhyemmät ja raskasrakenteisemmat. Ne ovat myös panssarilevyillä suojatut ja kyynärnivelessä on muutamia lyhyitä luupiikkejä. Varpaita on kolme ja kussakin on lyhyt kynsi. Takaraajat taas ovat pitkät ja soveltuvat hyvin maalla nopeasti liikkumiseen. Myös niissä on kolme varvasta, joista keskimmäisen kynsi on muita lyhyempi.

Lohikäärmeiden siipiä kontrolloivat voimakkaat lihakset -ja syytä onkin, onhan kyseessä suuri otus, jonka kaiken lisäksi pitäisi usein kantaa myös ihmisen ja tämän varusteiden paino. Yksi silmäänpistävimmistä puolista on lajin häkellyttävän pitkä häntä. Se on noin kolme kertaa eläimen ruumiin pituuden verran (rinnasta hännän tyveen mitattuna). Siksi son-lohikäärmeet yleensä pitävätkin sitä ylimääräisillä kiepeillä. Seistessään ne harvoin laskevat sitä maahan.

Hännänpää on muodostunut eriskummalliseksi piikkien rykelmäksi. Toisin kuin voisi luulla, se ei ole painava. Se on samaa ainetta, kuin hammaskivi, mutta rakenteeltaan sisäpuolelta huokoista. Ilman kanssa kosketuksissa oleva aines on kovaa ja kiiltävää, kuin hammaskivi. Jos piikkiin tulee haava, se ei umpeudu, vaan näkyvillä oleva aines kovettuu. Hännänpään isku on usein ihmiselle kohtalokas, muun muassa siksi, että iskuun kohdistuu koko pitkän hännän voima. Piikkirykelmä kasvaa koko lohikäärmeen eliniän ajan. Siihen tulee uusia piikkejä ja vanhat kasvavat pituutta sekä saavat haarakkeita. Syntyessään son-lohikäärmeillä ei ole piikkejä lainkaan, vain hännänpään levy, josta ne aikanaan alkavat kasvamaan. Son-lohikäärmeet eivät yleensä anna tuntemattomien tai epämieluisten ihmisten koskea hännänpäätään, vaan utelias tietämätön saattaa aiheuttaa itselleen todellisen vaaran koettaessaan sitä koskettaa.

Son-lohikäärmeitä on monen värisiä ja monissa on kahta eri värisävyä -yhtä selässä ja toista vatsassa. Lisäksi on olemassa raidallisia ja jopa laikukkaita lohikäärmeitä, mutta ne ovat harvinaisempia.

Son-lohikäärmeet ovat ylväitä ja itsenäisiä olentoja. Villit yksilöt elävät yksin, poikkeuksena poikasestaan huolehtivat emot. Kesytetyt yksilötkään eivät tarvitse jatkuvaa seuraa, vaan ärtyvät jos eivät saa omaa rauhaa. Son-lohikäärmeet ovat myös hyvin älykkäitä ja tarvitsevat virikkeitä. Muutoin niistä tulee tylsistyneitä ja apaattisia. Oikein kesytetyt eläimet ovat hyvin lojaaleja omistajalleen.

Jokaisen lohikäärmeen kanssa yhteyttä toivovan on ensin hankittava sen hyväksyntä. Onnistuminen on kiinni yksilöstä. Jotkut hyväksyvät vain omistajansa, jotkut taas vain harvat ja valitut, toiset antavat useimpien lähestyä itseään. Hyväksynnän hankkiminen saattaa kuitenkin olla hengenvaarallista, sillä jotkin son-lohikäärmeet voivat olla hyvinkin pahansisuisia. Ne eivät ole säikkyjä, mutta aistivat vaaran herkästi.


Son-lohikäärmeitä on monen värisiä ja yksiväristen lisäksi on kaksivärisiä, sekä raidallisia ja laikukkaita. Räikeimpiä värejä ei kuitenkaan tältäkään lajilta löydy -eihän se sentään sirkuspelle ole, vaan luonnonvarainen peto.

Käyttäytyminen

Son-lohikäärmeet ovat kylmähermoisia petoja, mutta saattavat silti hetkessä muuttua hyökkääviksi -taikka sitten ilosta riemastuneiksi kuin parin kuunkierron ikäinen poikanen. Tarkkaile lohikäärmeen liikkeitä ja ääntelyä, niin opit kenties ymmärtämään niitä. Samat toiminnot toistuvat eri tunnetiloissa, mutta niissä on hieman eroa. Harva tarkalleen osaa sanoa mitä, mutta kauan son-lohikäärmeiden kanssa tekemisissä olleet osaavat yleensä kuitenkin erottaa tunteet. Tässä muutamia seikkoja, joihin kiinnittää huomiota ja yhtä lailla muutama mahdollinen selitys käyttäytymiselle. Jokainen son-lohikäärmehän on kuitenkin yksilö ja sen eleet oppii ymmärtämään vain viettämällä sen kanssa runsaasti aikaa.

Murina:
uhkaava=vihainen, ärtynyt
pehmeä=tyytyväinen, onnellinen
Korahtelu:
uhkaava=ärtynyt
pehmeä=tyytyväinen, onnellinen
Kiljahtelu:
vihlova=vihainen, uhkaileva*
kimakka=riemastunut*
*lentävät son-lohikäärmeet kiljahtelevat usein kommunikoidakseen muiden kanssa. Kiljahtelua tapahtuu myös tervehdyksenä.
Sähinä=pelokas, ärtynyt
Lihasten jännittyminen=jännitystila hyvässä tai huonossa mielessä
Kyyristynyt asento+lihasten jännittyminen=usein merkki vaaraan valmistautumisesta/vaaran kohtaamisesta tai vihaisuudesta
Hampaiden paljastaminen=yleensä merkki vihaisuudesta, pelosta tai ärtymyksestä
Laajentuneet sieraimet=pelko, viha tai yksinkertaisesti haisteleminen
Laajentuneet pupillit=voimakas tunne tai yksinkertaisesti hämäryys
Värinä=voimakas tunne tai kylmyys
Pään heilauttelu=ärtymys, innostus, leikkiin kutsu
Maan tömistely=ärtymys, innostus, leikkiin kutsu
Leukojen louskuttelu=ärtymys, tyytyväisyys, huvittuneisuus
Hännän heilauttelu=ärtymys, jännittyneisyys (hyvässä tai pahassa)
Silmien ummistaminen aika ajoin=tyytyväisyys, onnellisuus, unisuus
Kuonolla töykkiminen:
hellästi=hellyyden tai ystävyyden osoitus, leikkiin kutsu
kovasti, muiden uhkaavien eleiden kera=halventaminen, uhkailu, vihaisuus, ärtymys

Lisääntyminen

Son-lohikäärmeet voivat lisääntyä mihin aikaan ajankierrosta tahansa, mutta naaraat tulevat kiimaan vain muutaman ajankierron välein. Ne kantavat poikasta yhdeksän kuunkiertoa kuten ihmisetkin, minkä loppu puolella ne etsivät suojaisan paikan, jossa synnyttää. Urokset eivät osallistu jälkeläisen kasvattamiseen millään lailla. Poikasia syntyy vain yksi ja syntyessään se on noin puolen metrin pituinen ja 70cm korkuinen. Pituus häntä mukaanlukien on n. 2m ja painoa vastasyntyneellä on n. 75-95kg. Sen mittasuhteet siis vastaavat aikuisen mittoja, mutta pää ja raajat ovat ruumiiseen nähden selvästi suuremmat. Syntyessään poikasen silmät ovat jo avoinna, mutta se ei kykene nousemaan jaloilleen muutamaan tuntiin. Emo ruokkii sitä ensimmäisen kuunkierron ajan oksentamalla sille puolisulaa lihaa -lohikäärmeet eivät ole imettäväisiä. Myöhemmin se alkaa opetella kiinteän lihan syömistä. Seuraavien kuunkiertojen aikana poikasen paino ja koko kasvavat kohisten. Samaan aikaan se oppii yhtä ja toista ympäröivästä maailmasta, voimistuu ja on äärettömän aktiivinen. Kun poikanen on oppinut syömään kiinteää lihaa, on hyvä aika aloittaa ihmisen antama koulutus. Parin kolmen kuunkierron ikäinen poikanen on jo valmis luovutettavaksi, jos luovutuskohteessa on vastaanottavainen son-lohikäärme, joka pystyy opettamaan sille loput tarvittavista taidoista. Neljän kuunkierron iässä emo alkaa opettamaan poikaselle metsästystä ja viiden kuunkierron iässä se alkaa pikkuhiljaa kokeilemaan siipiään. Seitsemän kuunkierron ikäinen poikanen osaa jo kaiken, mitä emon sille tarvitsee opettaa, mutta on kannattavaa antaa emon ja poikasen pysyä yhdessä täydet viisitoista kuubkiertoa -yhtä kauan, kuin luonnossa. Tämä siksi, että jos emo on hyväluontoinen ja hyvin opetettu, siirtyvät nämä taidot helpommin myös poikaselle, joka mielellään seuraa emonsa puuhia. Kun viisitoista kuunkiertoa täyttyy, on emo vieroittanut poikasen täysin, eikä sen koosta puutu enää paljoa aikuisen son-lohikäärmeen koon saavuttamiseksi.


Son-lohikäärmeen poikasella on aikuisen mittasuhteet korkeuden, pituuden ja hännän suhteen, mutta pää ja raajat ovat suhteessa huomattavasti suuremmat kuin täysikasvuisella.

Ratsastaminen

Son-lohikäärmeellä ratsastettaessa käytetään normaalitapauksessa lajille kehitettyä satulaa, sillä kovilla panssarisuojuksilla istuksiminen käy koville kenen tahansa pakaroille. Ensikertalaiselle selkäännousijalle tulee todennäköisesti esiin eräs pikku pulma: lohikäärmeen siivet estävät jalkojen roikottamisen eläimen kylkien päällä. Niinpä satulassa onkin polville ja säärille muotoillut tuet ja ratsastettaessa istutaan polvet koukussa sivuilla. Jos tämä käy puuduttamaan, voi jalat suoristaa siipien kiinnityskohdan yli kaulan molemmin puolin. Satulassa on myös vyö, jolla itsensä voi sitoa siihen kiinni lentoturvallisuuden lisäämiseksi, sekä kiinnikkeet, joilla pelkät jalkaterät tai sääret voi sitoa satulaan. Jalkojen sitomista käytetään, kun ratsastaja aikoo taistella lentävän lohikäärmeen selästä. Satulan lisäksi ratsastajalla on tietysti ohjakset, joilla son-lohikäärmeelle annetaan käskyjä.

Ratsastaja ja son-lohikäärme

On hyvin harvinaista, että son-lohikäärmettä löytäisi myytävänä. Itse asiassa niin harvinaista, että sitä pidetään sellaisen sattuessa epäilyttävänä. Sen sijaan son-lohikäärmeiden omistajiksi mielivät joutuvat matkaamaan vaikeakulkuisille alueille, Lumivuorille tai Arrnarr Vuorten korkeimmille huipuille, pyydystämään eläimen. Yleensä pyydystäjät etsivät nuoria poikasia, sillä aikuiset lohikäärmeet ovat paitsi huomattavasti vaikeampia vangita myös vaikeampia hallita. Ja jos eläimen pyydystäminen ja siirtäminen toisaalle onnistuukin on hyvin epätodennäköistä että aikuinen yksilö kesyyntyisi tarpeeksi ratsastamista varten. Kun pyydystäjä on hankkinut eläimen alkaa pitkä ja vaikea koulutusprosessi, jonka tavoitteena on saada aikaan käyttökelpoinen ratsu. Kun koulutettavana on vahva, terävähampainen ja ylpeä eläin voidaan tehtävää pitää melko vaikeana. Koulutustapoja taas on yhtä paljon kuin kouluttajia: joidenkin koulutustapa on pehmeä kun taas joidenkin tavat ovat hyvinkin voimakkaita ja eläintä alistavia. Kouluttajan on tavoistaan huolimatta kuitenkin parasta olla sama henkilö kuin tuleva ratsastaja, sillä son-lohikäärmeillä on tapana osoittaa kunnioitustaan vain onnistuneelle kouluttajalle. Vaikka eläin vapaaehtoisena tai nujerrettuna suostuisikin jonkun toisen ratsuksi tehokkuus harvoin on samaa luokkaa kuin jos ratsastaja olisi kouluttaja. Koska eläin parhaassa tapauksessa kasvaa poikasesta aikuiseksi saman ratsastajan kanssa saattaa son-lohikäärmeen ja ratsastajan välinen side olla hyvinkin vahva. Kirjoittamaton sääntö, jota jotkut toki rikkovat, onkin, ettei son-lohikäärmeratsastaja koskaan hanki toista son-lohikäärmettä jouduttuaan luopumaan ensimmäisestä.

Tiedot

Korkeus (päälaesta varpaisiin)	n. 245-270cm
Korkeus (säkään)	n. 140-165cm
Pituus (rinnasta hännäntyveen)	n. 170-190cm*
Pituus (rinnasta hännänpäähän ilman piikkimuodostelmaa)	n. 680-760cm**
Paino	n. 880-1350kg***
Elinikä	50-70 Ak
Ääntely	murinaa, sähinää, korahtelua, kiljahtelua
Ravinto	Liha kaikessa muodossaan. Luonnossa saaliiksi jää niin suuria nisäkkäitä kuin kookkaita lintujakin. Son-lohikäärme ei kalasta, mutta syö kyllä kalanlihaa.
Elinalueet	Lumivuorten ja Arnarr Vuorten vaikeakulkuisimmat huiput
Lisääntyminen	Muutaman ajankierron välein, ajankiertoajasta riippumatta. Naaras synnyttää yhden poikasen kerrallaan ja hoivaa sitä viisitoista kuunkiertoa. Kesy poikanen saatetaan kuitenkin luovuttaa joparin kolmen kuunkierron iässä.
*pituus rinnasta hännäntyveen on n. 70% kokonaiskorkeudesta **pituus rinnasta hännänpäähän ilman piikkimuodostelmaa on n. 4 kertaa pituus rinnasta hännäntyveen ***normaalipituuden rajoissa olevan pienikokoisen (245cm) son-lohikäärmeen minimi normaalipaino on 878,56kg ja normaalipituuden rajoissa olevan suurikokoisen (270cm) lohikäärmeen maksimi normaalipaino 1386,24kg. Son-lohikäärmeen painoindeksi lasketaan jakamalla paino (rinnasta hännänpäähän) pituuden neliöillä. Eli paino/(pituus*pituus). Ihannepaino sijoittuu indeksin arvoille 19-24. (Huom: katso liite alhaalla.)

175-senttisen ihmisen hartiat ovat noin son-lohikäärmeen sään korkeudella. Huomioitavaa on kumminkin, että son-lohikäärmeen säkä on matalimpia kohtia eläimen selässä ja keskimäärin selkä on 175-senttisen ihmisen päälaen tasalla.

Liite

Tällä laskimella voit selvittää son-lohikäärmeesi painoindeksin.
(Huom: pituus ilmoitetaan pituutena rinnasta hännänpäähän.)

Syötä pituus metreinä:		(desimaalierottimena käytetään pistettä, esim. 6.9)
Syötä paino kiloina:		(desimaalierottimena käytetään pistettä, esim. 1000.5)
Painoindeksi on:

<< Takaisin