Verisen taivaan Arya

Eli Suuren Sodan historia

Edeltävä tilanne

Aryan mantereella oli vain yksi, suuri valtio, Arya, joka nimenä käsitti kaiken tunnetun maa-alan. Yhtenäisestä valtiosta ei kuitenkaan voinut puhua kuin mustan huumorin tai poliittisen tyynnyttelyn nimissä. Valtio oli jakaantunut neljään pohjoiseen ja seitsemään eteläiseen lääniin, joista jokainen oli jaettu kolmeen herttuakuntaan ja edelleen pienempiin yksiköihin.

Pohjoisiin lääneihin lukeutuivat Keskinen Aryanmaa (Niukamei, Suuret Ruohokentät, suuri osa Arrnarrista, osa Syvämetsästä jatkuen Enininlahdelle asti), Salonvallas (Salonselkä, Mali sekä osa nykyisen Relorean läntisistä Pienen Meren rannikkoalueista), Vuonas-D'Ascanas (Kuusisto ja Valkotornin alue, nykyinen Koillis-Relorea, Lumivuoret) ja Triniascoya (nykyisen Relorean Pienen Meren rannikkoalueet).
Eteläiseen akseliin kuuluivat Nerrania (Ruohotasankojen keskinen ja läntinen alue, kaistale eteläistä Syvämetsää, osa Loin saariryhmästä), Niy (Onysvuorten itäinen puoli), Opher-Oras (Onysvuorten läntinen puoli), Jakyssan (Onysvuorten eteläinen alue, Neamin saariryhmä, osa Loin saariryhmästä), Aromaa (Ruohotasankojen itäosat), Nolear-Sisaido-Kharin yhdistyneet herttuakunnat (mantereen kaakkoiskulma, Nolearin saariryhmä, Kaktussaaret) sekä Riamája (eteläinen Syvämetsä, osa itärannikosta).
Pohjoisen läänit olivat järjestään eteläisiä suurempia maa-alaltaan, suurimpana kaikista Keskinen Aryanmaa.

Ehkä läänit olivat liian suuria, jotta pohjalaisilla olisi ollut mitään yhtäläisyyden tuntua etelän inehmoja kohtaan ja toisinpäin. Ehkä kyse oli naapurikateuden ylimmästä portaasta, ehkä vanhojen lääninherrasukujen loukatusta ylpeydestä ja keskinäisistä mahtisuhteista. Kuka tietää, mutta uudenajan lähestyessä loppuaan Aryassa vallitsi kireä ilmapiiri. Pohjoiset läänit olivat selkeästi omassa leirissään, eteläiset omassaan ja kaikki tuntuivat vain odottavan syytä voimistaa oman leirinsä valtaa. Pohjoisen akselin ja eteläisen akselin rajalla tapahtui alituiseen yhteenottoja ja paikallisia herttuakuntien välisiä taisteluita syttyi ja sammui. Syntipukki oli uudestaan ja uudestaan helpompi hakea toisesta akselista kuin oman akselinsa herttuoista. Monilla tahoilla haluttiin irrottautua valtiosta kokonaan ja tehdä oman mielensä mukaan. Lääninherrat yrittivät pitää valtion kasassa, mutta monien korvaan korupuheet yhteisestä isänmaasta alkoivat kuulostaa teennäisiltä, naiiveilta, suorastaan valheellisilta. Missä todellisuudessa suurmiehet edes elivät?

Ja sitten, kesällä 6 992, kaksi lääninherraa murhattiin.

Alku: läänien pirstaloituminen ja Andorian synty

Läänit epäonnistuvat tilanteen vakiinnuttamisessa

Suuren Sodan alun tapahtumat ovat valtaosin kovin sekavat. Uudenajan viimeisenä ajankiertona 6 992 tapahtuneet Hjor Paol Hericinpojan, Keskisen Aryanmaan lääninherran, ja Louan Menulle Louaninpojan, Nerranian lääninherran, murhat osuivat muutenkin epävakaaseen aikaan. Kun merkittäviä auktoriteettejä katosi yhtäkkiä, yhtenäinen läänilaitos ei pystynyt korjaamaan asiaa, vaan alkoi murtua valtapelin leimahtaessa näkyville. Nerraniassa kiirehdittiin asettamaan tilapäinen lääninherra, joka ajoi rauhan ylläpitämisen ajatusta, mutta jonka alapuolella käytiin välittömästi kiistaa pysyvämmästä hallinnosta ja sodasta. Myös muissa lääneissä aistittiin muutosten mahdollisuuden olevan käsillä ja naapuriläänin, Aromaan, lääninherra siirtyi näennäisen rauhallisesti sivuun voimakkaiden herttuakuntiensa vaatiessa autonomiaa. Näille herttuoille ei kuitenkaan muissa lääneissä suotu mitään lääninherran oikeuksia ja niin Aromaa putosi kokonaan läänijärjestelmän ulkopuolelle. Kaikkialla jouduttiin suureen epätietoisuuteen. Vieläkään ei virallisesti puhuttu jaetusta Aryasta, mutta agitaattorit yllyttivät läänejä toisiaan vastaan. Harva oikeastaan tiesi, kuka pyrki tähän eripuraan, mutta myöhemmin siitä ei ollut epäilystä: se toinen akseli. Etelässä herttuat tekivät yhteistyötä puhtaasti silmänlumeeksi ja pinnan alla kiehui.

Pohjoisessa Keskisen Aryanmaan uudesta lääninjohtajasta sen sijaan ei ollut pitkään epäilystä, kun johtoon asetettiin edellisen lääninherran velipuoli Soruki Paol Hericinpoika. Pohjoinen säilyikin etelää yhtenäisempänä, vaikka Erimaksen herttua ei tunnustanutkaan uutta lääninherraa, vaan irrottautui läänistä. Koska alue sijaitsi Arrnarr-vuorten takana, kunnollisia sotatoimia irtautumisen estämiseksi ei koskaan saatu aikaiseksi.

Jo tällöin tapahtui pohjoisen ja etelän rajapinnassa aiempaa mittavampia yhteenottoja, mutta niistä menivät vastuuseen aateliset omine joukkoineen, joita uudet johtajat eivät saaneet kuriin. Varsinaisia rajamuutoksia ei tapahtunut, sillä raja ei ollut tuolloin vielä muodostunut lääninherrojen vasallien valitessa puoltaan ja nahistellessa keskenään. Näitä pitkää neljää ajankiertoa sävyttivät yleinen sekasorto ja epätietoisuus. Organisoinnin ja luotettavan tiedon puute johti myös nälänhätään, joka entisestään nostatti yleistä närkästystä.

Nerrania kuolee, Andoria syntyy, sotatila julistetaan

Varsinaiset sotatoimet alkoivat vasta viidentenä ajankiertona sodanaikaa (toiset puhuivat yhä uudenajan ajankierrosta 6 997, mutta tätä nykyä sodanajan katsotaan alkaneen ajankierrosta, jolloin murhat tapahtuivat). Nerraniassa tapahtui veretön vallanvaihto, jossa tilapäinen lääninjohtaja väistyi erään Krafalin aatelissuvun tieltä ja lääni julistautui itsenäiseksi valtioksi nimeltä Andoria.Toisin kuin maltillinen, yhteistyöhön pyrkivä edeltäjänsä syyttivät he pohjoisia läänejä edesmenneen Neranian ja täten nykyisen Andorian ongelmista ja nostivat nopeasti sotilaiden määrää sekä lahjoivat muiden läänien herttuoita puolelleen. Säilyttääkseen oman asemansa Krafalit jakoivat paitsi omaisuutta myös uskoa muiden sukujen vaikutusmahdollisuuksiin: hallitsijaperheen rinnalle jäi aiemmasta hallinnosta muistuttamaan neuvosto, jonka vaikutusvalta on noussut ajankiertojen myötä. Aromaan herttuakunnat liittyivät tuoreeseen valtioon ensimmäisinä. Muut eteläiset läänit alkoivat pirstaloitua, kun herttuakuntia liittyi Krafalin suvun Andoriaan.

Jakyssan läänistä irtosi muun muassa Neamin herttuakunta, joka ei kuitenkaan liittynyt Andoriaan, vaan julistautui kokonaan itsenäiseksi Neamin valtioksi. Ilmoitus kohahdutti Jakyssanissa ja lääni aloitti merisodankäynnin taltuttaakseen niskottelevan herttuakuntansa. Lääni otti tappion ja lakkasi lopulta olemasta, kun toinen jäljellä olevista herttuakunnista päätti yhdistyä Krafalin Andorian kanssa.

Viidentenä ajankiertona Andoriaan kuuluvan Fameadorin maagi- ja soturiopiston eliittisotilaista koostunut voimakas iskuryhmä kosti Neranian lääninherran murhan. Tarpeekseen saaneet Keskinen Aryanmaa ja Triniascoya julistivat sodan Andorialle ja lääneistään hajonneille eteläisille herttuakunnille (eteläakselin lääneistä vain läntiset Opher-Oras ja Niy olivat vielä täysivaltaisia kolmen herttuakunnan läänejä). Seurauksena Niy julisti sodan Keskistä Aryanmaata ja Triniascoyaa vastaan. Näin taistelut leimahtivat avoimesti liekkeihin lähes koko pohjoisen ja etelän välisellä rajalla, jossa tapahtui voimakkaita yhteenottoja. Puolta ajankiertoa myöhemmin pohjoinen Vuonas-D'Ascanaksen lääni ilmoitti tukevansa muita pohjoisia akseleita, mutta sen ensimmäinen aseellinen yhteenotto tapahtui vasta liki kolme ajankiertoa myöhemmin, jolloin sen joukot marssivat emäläänistään Keskisestä Aryanmaasta aiemmin eronneeseen herttuakuntaan Arrnarrin toiselle puolen.

Sotaisuuksien leviäminen

Kaikki läänit eivät kuitenkaan liittyneet välittömästi sotatoimiin. Eniten vastahakoisuutta oli lännessä. Pohjoisen vauras Salonvallas ja toisaalta Opher-Oras tuottoisine kaivoskaupunkeineen pysyivät pitkään puolueettomina, vaikka oli selkeästi huomattavissa, että ne olivat kallistumassa pohjois-etelä-akselilla omien suurvaltojensa puoleen. Ne olivat molemmat vaikeasti valloitettavia kohteita. Opher-Orasta suojasi Onysvuoristo ja Meri. Salonvallas taas sijaitsi Pienen Meren takana ja sen eteläisinä naapureina olivat Opher-Oras ja itänaapureidensa kanssa kiireinen Niy. Neamin valtio joutui välillä yhteenottoihin entisen emälääninsä Jakyssanin ainoan jäljelläolevan herttuakunnan kanssa, mutta Andorian ja pohjoisen väliseen sotaan se ei osallistunut. Myöskään Jakyssan, joka lopulta julistautui itsenäiseksi valtioksi, ei koskaan sotinut pohjoisläänejä vastaan, vaan tuli Andorian valloittamaksi 27. ajankiertona.

Salonvallas ajautui sotaan yli kymmenen ajankiertoa muita pohjoisläänejä myöhemmin. Kun lyhyt, puoli ajankiertoa kestänyt ensimmäinen rauha alkoi sodanajan 11. ajankiertona Keskisen Aryanmaan ja Vuonas-D'Ascanaksen murtaessa viimeisen Syvämetsän kaupungin Itä-Aryassa, Salonvallaksen lääninherra myöntyi liittoutumaan muiden pohjoisten lääninherrojen kanssa yhteen — vain koska pohjoinen oli sopinut aselevon Andorian kanssa ja aluejako alkoi olla käsillä. Salonvallaksen lääninherra myrkytettiin pian ja myös aselepo jäi hataraksi; 12 Ak sodanaikaa väkivaltaisuudet leimahtivat jälleen. Keskisen Aryanmaan lääninherra julistautui omien herttuakuntiensa tukemana myös Salonvallaksen lääninherraksi. Malin herttua ei häntä tunnustanut, vaan julistautui puolueettomaksi koko sotaan. Todennäköisesti muiden herttuoiden pahempaa suututtamista välttääkseen Keskisen Aryanmaan lääninherra ei määrännyt sotatoimia Malin herttuakuntaa vastaan. Saaren sijainti ja yhtenäisyys kuitenkin muutti sen aseman hyvin pahasti tulevina ajankiertoina, kun sota muuttui entistä häikäilemättömämmäksi.

Eteläakselin Niyssä puolestaan Iiseagavannahin herttuakunta ennusti pohjoisen voittoa ja käänsi takkia: 15. Ak sodanaikaa se julistautui Iiseagavannahin keisarikunnaksi ja liittoutui pohjoisen kanssa. Neljättä ajankiertoa myöhemmin pohjoinen oli vallannut muut Niyn alueet ja vetänyt myös Opher-Oraksen mukaan sotaan.

Pohjoinen olikin se osapuoli, joka menestyi sodanajan alussa. Jälkeenpäin ajatellen tämän voi katsoa johtuvan juuri siitä, että se toimi pidempään vanhassa läänijärjestelmässä. Andorialaisten ja eteläisten läänien jäänteiden hyökkäyksen koostuessa itsenäisesti toimivista herttua-armeijoista pohjalaiset toimivat yhä saman vanhan, verrattain yhtenäisen järjestelmän alla. Sodan ensimmäiset kymmenen ajankiertoa sujuivat voittoisasti: pohjoisen armeija iski Andorian ja muun etelän suurhyökkäykset hajalle ja kykeni valloittamaan laajoja alueita etenkin idässä ja etelässä. Opher-Oras, viimeinen eteläinen lääni, joka ei ollut liittynyt osaksi Andoriaa, vallattiin pohjoisille lääneille (tarkemmin ottaen Triniascoyalle) 21 sodanaikaa, jolloin etelän läänien olemassaolo päättyi. Hyökkäyssodan hurmoksen katkaisivat vain lyhyet aselevot, jotka kuitenkin rikottiin diplomaattien toimesta kerta toisensa jälkeen.

Ajankierrot 20—40: Herrasmiessääntöjen romuttuminen ja Relorean synty

Relorea syntyy verisesti ja Andoria iskee

Suuri Sota ei muuttunut yhdessä sykäyksessä, mutta se sai uusia piirteitä kahdennenkymmenennen ajankierron lähestyessä. Merkittävimpänä tapahtumana voidaan pitää Relorean valtion syntyä ajankiertona 23. Tällöin pohjoinen oli suurimmillaan koko sodassa. Sen armeijat piirittivät monia eteläisiä kaupunkeja lähellä Andorian silloista pääkaupunkia Nerraa ja valtaosa Syvämetsästä oli jälleen sen hallussa. Samasta syystä vallanvaihto ei ollut yhtä veretön kuin Andoriassa. Miumarun herttuasuku, jonka maat kuuluivat Salonvallaksen lääniin, yhdistyi useimpien Salonvallaksen, Vuonas-D'Ascanaksen ja Triniascoyan herttuoiden kanssa ja kaatoi Keskisen Aryanmaan läänihallitsijan sekä lähes kaikkien Keskisen Aryanmaan herttuakuntien vallan. He julistivat suurimman osan pohjoisakselia Relorean keisarikunnaksi, jonka valtaan nousi Numiyalla Miumaru Cinrellantytär. Ulkopuolelle jäivät muutamat irralliset herttuakunnat: Mali, D'Ascanas, Syvämetsän aluevaltaukset sekä osa Triniascoyan läntisistä aluevaltauksista. Läänihallitsija Soruki Paol Hericinpojan suora perillinen Remarc Paol Sorukinpoika hirtettiin ja ruumis ripustettiin jaloista Valkotornin torille häpäistäväksi. Tästä syntyi levottomuuksia etenkin entisen Keskisen Aryanmaan herttuakunnissa, joissa närkästynyt vastarinta puhkesi lyhyeksi, mutta turmiolliseksi sisällissodaksi. Ympäröivät herttuakunnat rauhoittivat tilanteen viidessä kuunkierrossa.

Tämä antoi kuitenkin Andorialle, joka oli hätää kärsimässä, mahdollisuuden iskeä takaisin. Tämä mahdollisuus näin jälkeenpäin spekuloituna saattoi aiheuttaa koko asemasotaan joutumisen. Siinä missä pohjoinen joutui hetkeksi sisäisiin kiistoihin, oli Andoria jo hyvää vauhtia yhtenäistyvä valtio. Triniascoyan läntiset valloitusalueet Onysvuoristossa valloitettiin äkkiä takaisin ja vauraat kaivoskaupungit, kuten Ola, toivat tarvittavia resursseja Andorian kuninkaalliselle armeijalle. Relorea ja pohjoisen läänivallan rippeet puskettiin takaisin aina Soneen saakka, kunnes Miumarun ensimmäinen keisarinna sai vastahyökkäyksen kasaan ja palautti järjestyksen valtion sisälle. Tämä tarkoitti paitsi sotatoimia myös joidenkin hallintoon liittyvien lakien muuttamista sekä laajamittaista työtä keisarinnaikonin synnyttämiseksi tavallisenkin kansan keskuuteen.

Numiyalla ei elänyt pitkään, mutta hänen sisarentyttärensä Amoné Miumaru Linuvantyttären onnistui ensimmäisenä keisarinnaksi syntyneenä luoda kuva relorealaisten pyhästä johtajahahmosta. Lumivuorten takainen osa entistä Vuonas-D'Ascanasta liittyi omasta halustaan Reloreaan heti alueen entisen herttuan kuoltua luonnollisen kuoleman.

Propagandasukupolvi kasvaa ulos herrasmiessäännöistä

Samoihin aikoihin kun läänit lakkasivat kokonaan olemasta muuttui sodankäynti entistä verisemmäksi ja tehokkaammaksi. Entiset herrasmiessäännöt ja ikivanhat rituaalit eivät enää painaneet. Sotaoppilaitoksia kohosi yksityisten oppilaitosten viereen, sepät takoivat aseita yötä myöten. Uusi sukupolvi oli astunut aikuisuuteen. Nämä nuoret olivat syntyneet sodan aikana ja heihin propaganda ja asenteet iskivät paremmin kuin kehenkään aiemmin. Enää sukujen välinen viha ei ylittänyt tuoreiden valtioiden välisiä aggressioita — tämä sukupolvi ei teurastanut naapureitaan, vaan vihollisia. Heidän vihansa kasvoi tulevissa sukupolvissa, mutta kunnia astui syrjään voiton tieltä juuri tällöin. Rauhansopimuksen yritykset kestivät yleensä vain talven verran, kun yritettiin neuvotella mahdollisesta kiinteästä rajalinjasta. Kumpikaan osapuoli ei päässyt sopimukseen kaiken kaikkiaan kahdeksana eri talvena pidetyissä rauhanneuvotteluissa ajankiertojen 29—46 aikana. Keväällä sään taas salliessa armeijat ottivat yhteen entiseen tapaan. Toisinaan neuvottelutauot kestivät vain viikkoja, parhaimmillaan keskikesälle saakka. Ne epäonnistuivat poikkeuksetta.

Tämä aiheutti aivan uudenlaista vakooja- ja propagandasotaa. Kansalaiset tulivat entistä tietoisemmaksi juuri valtiollisesta, eivät suvullisesta alkuperästään. Molemmilla puolin rintamaa ymmärrettiin, miten tärkeää oli alistaa valloitetut alueet myös kulttuurillisesti heidän kontrolliinsa. Röyhkeys ja toisaalta kunnollinen vastavakoilutoiminnan puute aiheutti vakoojien määrän ja arvostuksen nopean kasvamisen. Vallan vakiinnuttaminen tuli ajankohtaiseksi myös muualla mantereella.

Mali joutuu taistelutantereeksi

Helpoiten se käy ilmi Malin herttuakunnan selkkauksesta, joka lopulta ajoi saarivallan mukaan sotaan. Malin herttuakunta oli nimittäin kaupankäynnin ja merisodan kannalta hyvin keskeisessä pisteessä. Molempien valtojen kannalta sen haltuunsaanti olisi ollut hyvin ratkaiseva koko Suuren Sodan kannalta. Ongelmaksi muodostui vain Malin jyrkän puolueeton kanta. Saaren asukkaat eivät tunnustaneet erityisemmin kumpaakaan valtiota, vaikka pohjoisrantaa asutti huomattava relorealaisvähemmistö, etelärantaa taas andorialaisvähemmistö. Mitä lopulta tapahtui, vaihtelee valtioiden propagandan sumentaman kuvakulman mukaan. Mitä ilmeisimmin andorialaiset yrittivät kaataa Malinassa toimivan saaren hallinnon ajankiertona 33. Relorealaiset purjehtivat pohjoisiin satamiin aseissa ja nostivat kapinan pystyyn tuoretta andorialaisvaltaa vastaan jo seuraavana keväänä, jolloin myös Andoria joutui irrottamaan sotilaita eteläiseen osaan saarta. Lopulta saaren oikeutetusta hallinnosta ei ollut tietoakaan ja sota jatkui myös siellä yhtä verisenä ja etenemättömänä kuin muuallakin, poikkeuksena erityisen myrskyisät talvet, jolloin Pienellä Merellä on vallinnut epävirallinen aselepo myrskyjen ollessa jo tarpeeksi tappava vihollinen.

40-luvulta tähän päivänkiertoon: Asemasota

Kun Andoria valtasi Kalain kaupungin Suurenkuohun varrelta ajankiertona 42, molemmat suurvallat olivat päässeet pisteeseen, josta eteneminen oli harvinaisen hankalaa. Tällä kertaa esteenä oli voimapolitiikan lisäksi puhdas maantieto. Vaikka valtioiden voimat laskettiinkiin jo miljoonissa sotilaissa, nekään eivät olleet tarpeeksi vuorien edessä. Arrnarr koitui vähine ylityspaikkoineen monen suurenkin armeijan kohtaloksi. Jos pitkäjouset eivät teurastaneet miehiä soliin, lumimyrskyt hautasivat heidät alleen.

Pitkän rintaman potentiaalisinta etenemisseutua oli Sonen ja Rajamajan alue, jolla Suurikuohu laski leveänä ja syvänä. Tänne oltiin teurastettu kasapäin inehmoja sodan alkuajankiertoina, kun suuret armeijat olivat kuolleet jo kulkutauteihinsa matkalla vihollista kohti, mutta ajankiertoina 50—65 yhteenotot olivat poikkeuksellisen kovia. Sekä Sone että Rajamaja, kuten myös monet alueen pienemmät kaupungit, paloivat useasti. Asemasota oli kaikkea muuta kuin asemiinsa jumittunutta useiden tuhansien sotilaiden ylittäessä vuorotellen Suurkuohun. Tämä vaihe lauhtui vasta ajankiertoina 65—71 nälänhädän iskiessä koko Aryaan. Kylmä talvi ja lyhyt kesä pahoinpitelivät väestöä suuremmin kuin sotatoimet, mikä rauhoitti onneksi myös rintamaa. Suurikuohun laskun alue oli hedelmällisesti liian arvokas riskeerattavaksi hyökkäyksillä.

Nälänhätä nosti myös uudet ongelmat esiin rintaman takana. Resursseja nielevä sotakoneisto oli kasvattanut erityisesti Andoriassa Olan seudulle jättimäisiä kaivoksia, joissa orjatyötä tekevät vangit ja kaivostyöläiset nousivat kapinaan ajankiertona 76. Erityisesti tällä ajanjaksolla myös muualla Andoriassa ja Reloreassa nousi kapinoita, jotka eivät suinkaan olleet yhtä merkittäviä kuin tämä. Totta kai armeija sai väkivalloin kaivokset kuriin, mutta suurempi tappio oli se resurssien pula, joka rauhoitti sotatoimia moneksi tulevaksi ajankierroksi. Eteneminen oli vaikeaa. Molemmat puolet olivat oppineet puolustussodan hyökkäyssotaa paremmin. Myös kansaa painoi epätoivo, sillä viisikymmentä ajankiertoa toivoa nopeasta murskavoitosta alkoi käydä työn päälle. Valtioiden oli pakko luopua omista sepistään ja alkaa kilpailuttaa niitä yleisien käsityöläisien kautta vain rauhoittaakseen talouttaan ja valtaansa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun valtioiden sisällä nousi levottomuuksia, mutta sen mittakaava oli ensimmäistä kertaa koko Aryaa järisyttävä. Samasta syystä Suojeluspalveluiden, jotka oltiin luotu lähinnä vakoilun vuoksi, rinnalle nousivat Turvallisuuspalvelut. Levottomuudet nostivat nimittäin uuden uhan, tällä kertaa valtioiden sisältä. Vanheneva ylimystö muisti yhä tuoreeltaan lääninjohtajien syrjäyttämiset, jotka voisivat tapahtua milloin vain uudestaan.

Tänä aikana solmittiin aselepo yhteensä neljä kertaa. Mutta kuten kokeilut yleensä myös rauhankokeilu jäi yritykseksi. Suuren Sodan pisin rauha ei kestänyt paljoa kahta ajankiertoa kauemmin, kun valtioille kävi selväksi, ettei joutilas armeija tekisi yhteiskuntajärjestykselle hyvää. Relorean yritys hyödyntää rauha yllätyshyökkäyksenä ajankiertona 82 epäonnistui Andorian ollessa jo valmiina siihen. Keskinäinen luottamus ei kestänyt rauhaa, eivätkä vakoojat poistuneet vihollismaalta missään vaiheessa. Tästä eteenpäin tulitauot ovatkin olleet enää paikallisia ja hyvin lyhytaikaisia.

Ajankiertona 85 Andoria toimitti pitkään aikaan viimeisen suuroperaation Arrnarrin takana. Tällä he ottivat haltuunsa Deseldomin, mutta valloituksen tiedettiin seisovan hataralla pohjalla. Myös Malissa laukaistu suurhyökkäys kuoli liian aikaisin, eikä saaren haltuunotto onnistunut täysin. Tämä kuitenkin selvensi sodan valta-asetelmia rehellisemmin. Harva tavallinen aryalainen ymmärsi propagandan lävitse Andorian ratkaisevaa voimakkuutta Reloreaan verrattuna. Suurempi maa-ala ja viljavammat eteläiset pellot loivat hienoisen etulyöntiaseman, joka oli kuitenkin pitkällä tähtäimellä hyvin keskeinen etu. Kansalaiset molemmilla puolilla rintamaa uskoivat totta kai isänmaansa ylivoimaisuuteen, mutta vain harvat ja korkeat sotilasjohtajat ymmärsivät todellisen tilanteen täydellisesti. Pian sadatta ajankiertoa lähestyvä Suuri Sota olisi asetelmaltaan muuttumassa lähemmäs ratkaisua sitten ensimmäisen kahdenkymmenen ajankierron.

Verilöyly ja tuleva

Sodan jäädessä Sonen ja Rajamajan rintamalla jumiin molemmat valtiot etsivät epätoivoisia ratkaisuja sen päättämiseksi. Niitä tekivät sekä veteraanit, jotka osasivat Suuren Sodan luonteen ulkoa, mutta myös uudet kasvot, jotka olivat kasvaneet tähän maailmaan ja olivat innovatiivisia sen ehdoilla. Alkoi käydä selväksi, ettei suurvaltaa voisi kaataa hetkessä, eikä ainoastaan yhdeltä suunnalta. Pelkkä sotavoitto oli turha, mikäli kansa nousisi uusia valloittajia vastaan kapinaan. Täytyisi murtaa koko kansakunnan selkäranka.

Suuri Verilöyly

18.8.96 relorealaisella sotaopisto Mayarnalla oli suurempi lentäjien erikoisjoukko-osasto kuin sillä oli koskaan aiemmin ollut. Se oli vaikuttava, pelottava eliittijoukko, jonka suurmestari Derin Reindoren Iorunpoika oli kouluttanut kertomatta sotilailleen, mitä oli edessä. Tuona kyseisenä päivänkiertona hän kuitenkin laski tiedon upseereiden harteille ja lähetti lentäjänsä kohti etelää.

12.9. andorialaisten legendojen ja historiankirjojen maineikas Fameador hyökkäsi Relorean nimekkäimpään ja suurimpaan magia- ja soturiopistoon. Kaukana rajalta sijaitsevan Mayarnan piti olla koskematon, mahdoton tavoittaa. Järisyttävä vihollisjoukko murskasi käsityksen nopeasti, verisesti, pyyhkien yhdessä yössä lähiasutuksen ja opiston maailmankartalta. Se oli todellinen voimainosoitus ja uhkaus koko keisarikunnalle: näin turvassa te olette. Harvat eloonjääneet olivat heitä, jotka eivät olleet opistolla, jotka pakenivat metsiin tai jotka haavoittuivat ja jäivät ruumiiden joukossa huomaamatta. Derin Reindoren kaatui oppilaitoksensa mukana. Voittonsa lunastaneet andorialaiset eivät koskaan päässeet palaamaan kotimaahansa, vaan surmattiin tai vangittiin Tuokse-joen rannalla. Viimeiset otetiin kiinni Mor Riiac –vuoren kupeella.

Illalla 13.9. läheistensä kohtalosta tietämättömät mayarnalaislentäjät hyökkäsivät heikosti puolustettuun Fameadoriin tappaen, tuhoten ja polttaen. Väitetään, ettei yksikään andorialainen selvinnyt hengissä. Vaikka vain murto-osa relorealaisista palasi kotiin, pidetään Relorean propagandakoneistossa taistelua yhtenä lähihistorian kunniakkaimmista, rohkeimmista ja onnistuneimmista, yhtenä hienoista iskuista andorialaista ylpeyttä vastaan. Harvemmin mainitaan, kuinka moni lentäjä teki itsemurhan kohdattuaan Mayarnan uuden todellisuuden. Historiankirjoihin tapahtumien sarja merkittiin nimellä Suuri Verilöyly.

Se oli poikkeuksellinen tapahtuma monella tapaa. Se oli erinomainen esimerkki vakoojatyöstä, mutta toisaalta myös propagandataistelusta. Fameadorin ja Mayarnan magia- ja soturiopistot olivat molemmat valtioidensa kunnian ja sotataidon kulmakiviä ennen kaikkea maineeltaan. Andorian isku Mayarnaan hoidettiin hyvin huolella, sillä niin suuren taistelijaryhmän saaminen syvälle vihollisvaltioon oli todellinen työ. Tietenkin kyseessä oli itsemurhatehtävä, mutta suurimman työn tekivät vakoojat ja lahjukset jossakin Relorean sisällä, eivät ne uhratut andorialaissotilaat. Sen sijaan Andoriassa ei osattu odottaa niin nopeaa ja voimakasta iskua relorealaisten lentäjien puolelta, mikä taasoitti tilejä. Vaikka taistelutkin olivat suuria, erityisesti niiden propaganda-arvo teki niistä huomattavia. Toisaalta ne olivat paras osoitus tiedustelu- ja vakoilutyön toiminnassa. Erityisesti Reloreassa monen merkittävän sotilasjohtajan pää oli pölkyllä, kun etsittiin tapahtumaan syyllisiä. Virallisesti ei puhuttu mitään epäilyttävistä sattumista, mahdollisista kaksoisvakoojista tai kolmannesta osapuolesta.

Tuleva

Vaikka Relorea valloittikin Deseldomin takaisin sadantena ajankiertona sodanaikaa, tilanne Suurkuohun laskulla on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin hallinnassa. Verilöylyn jälkeisinä ajankiertoina molemmat valtiot ovat alkaneet ryhtyä rohkeampiin sotatoimiin, kun nälänhädän jälkeinen sukupolvi ja vauraus ovat nousseet pintaan. Samaan aikaan valtiot kuitenkin kuohuvat sisältäpäin: Suojelu- ja Turvallisuuspalvelut ovat täysissä toimissa jo maiden sisäisen korruption ja rikollisuuden parissa, jonka edessä kaupunkien vartiostot ovat kykenemättömiä.
Samalla kun Arya näyttää vakiintuneen, sen sisällä kasvaa kaaos. Kaaos, jossa valtaa jaetaan tarpeeksi röyhkeille ottajille.

Taulukko: Läänien kohtalo

Alla on mainittu muutamia läänien kannalta kaikkein olennaisimpia tapahtumia, mutta ehdottomasti vain harvoja monista merkittävistä.

 
Lääni ja herttuakunnat
Korostetut ovat läänejä, muut edempänä mainitun läänin herttuakuntia

 		 Merkinnät
KESKINEN ARYANMAA 1. Ak: Lääninherra Hjor Paol Hericinpoika murhataan, asetetaan uusi lääninherra Soruki Paol Hericinpoika. Lääni hajoaa, kun Erimas ei tunnusta uutta lääninherraa.
5. Ak: Julistaa sodan Andoriaa vastaan, liittoutuu Triniascoyan kanssa, ottaa vastaan Niyn sodanjulistuksen.
23. Ak: Lääninherra ja hänen perillisensä murhataan, johtoon astuu Miumarun herttuasuku, jonka omistuksessa ovat ennestään Salonselän ja Lehmaksen herttuakunnat. Keskinen Aryanmaa lakkaa olemasta, kun alue julistetaan itsenäiseksi Relorean keisarikunnaksi. Numiyalla Miumaru Cinrellantyttärestä ensimmäinen keisarinna.
Arrasus  
Erimas 1. Ak: Irtautuu läänistä, mutta vaikka joutuu näin Arya-valtion ulkopuolelle, ei julistaudu omaksi valtiokseen.
5. Ak: Liittoutuu Andorian kanssa Keskistä Aryanmaata vastaan.
18. Ak: Julistautuu itsenäiseksi Syvämetsän kuningaskunnaksi, jatkaa liittolaisuutta Andorian kanssa.
19. Ak: Liittyy Andoriaan. Valloitetaan Keskisen Aryanmaan ja Vuonas-D'Ascanaksen toimesta ja lakkaa olemasta.
Niukamei-Deseldomia  
SALONVALLAS 12. Ak: Liittoutuu muiden pohjoisläänien kanssa Andoriaa vastaan, lääninherra myrkytetään, Keskisen Aryanmaan lääninherra julistautuu myös Salonvallaksen lääninherraksi.
23. Ak: Lääni lakkaa olemasta, kun se liitetään vastasyntyneeseen Relorean keisarikuntaan.
Salonselkä  
Lehmas  
Mali 12. Ak: Irtautuu Salonvallaksesta, muttei julistaudu omaksi valtiokseen.
33. Ak: Andoria hyökkää Maliin.
34. Ak: Relorea hyökkää Maliin ja herttuakunta jakautuu suurvalloille.
TRINIASCOYA 5. Ak: Julistaa sodan Andoriaa vastaan, ottaa vastaan Niyn sodanjulistuksen.
23. Ak: Lääni lakkaa olemasta liittyessään osaksi Relorean keisarikuntaa.
Ayados-Coya  
Kwerdhory  
Raurikken  
VUONAS-D'ASCANAS 6. Ak: Julistaa sodan Andoriaa vastaan.
8. Ak: Aloittaa sotatoimet hyökkäämällä Erimakseen.
23. Ak: Lakkaa olemasta liittyessään Relorean valtioon.
Vuonas  
D'Ascanas 23. Ak: Ei liity Reloreaan, muttei myöskään julistaudu valtioksi.
29. Ak: Lääninherra kuolee vanhuuteen, herttuakunta liittyy Reloreaan omasta halustaan.
Raislinro  
NERRANIA 1. Ak: Lääninherra Louan Menulle Louaninpoika murhataan, väliaikainen lääninherra asetetaan.
5. Ak: Krafalin suku syrjäyttää verettömästi väliaikaisen lääninherran, Nerrania lakkaa olemasta, kun alue julistetaan itsenäiseksi Andorian valtioksi.
Nerra  
Duró  
Thala  
OPHER-ORAS 19. Ak: Julistaa sodan pohjoislääneille Triniascoyan vallatessa suuria alueita Niystä.
21. Ak: Triniascoya yhdessä Salonvallaksen kanssa valloittaa Opher-Oraksen ja lääni lakkaa olemasta.
Oras  
Alroszur  
Póvn  
NIY 5. Ak: Julistautuu itsenäiseksi Niyn kuningaskunnaksi ja aloittaa sodan Keskistä Aryanmaata ja Triniascoyaa vastaan.
15. Menettää Iiseagavannahin alueen herttuakunnan irtautuessa.
19. Ak: Triniascoya on valloittanut alueen kokonaan, valtio lakkaa olemasta.
Onyksia  
Niy  
Iiseagavannah 15. Ak: Irtautuu Niynin kuningaskunnasta julistautuen itsenäiseksi Iiseagavannahin keisarikunnaksi, liittoutuu Keskisen Aryanmaan, Triniascoyan ja Vuonas-D'Ascanaksen kanssa.
23. Ak: Jatkaa yhteistyötä tuoreen Relorean kanssa.
25. Ak: Tulee Andorian valloittamaksi.
29. Ak: Relorea valtaa alueen ja julistaa sen Iiseagavannahin autonomiseksi herttuakunnaksi.
51. Ak: Andoria valloittaa alueen ja Iiseagavannah lakkaa olemasta.
JAKYSSAN 6. Ak: Neami irtoaa emäläänistään julistautuen itsenäiseksi suurruhtinaskunnaksi, Jakyssan julistaa sodan Neamia vastaan.
7. Ak: Häviää viimeisen meritaistelun Neamia vastaan.
8. Ak: Lakkaa olemasta kun Yecia liittyy osaksi Andoriaa.
Jakya 8. Ak: Julistautuu itsenäiseksi Jakyssanin valtioksi.
11. Ak: Julistaa sodan Neamia vastaan.
27. Ak: Tulee Andorian valloittamaksi ja lakkaa olemasta.
Neami 6. Ak: Julistautuu itsenäiseksi Neamin valtioksi, sotii entistä emolääniään vastaan.
11. Ak: Sotii Jakyssanin valtiota vastaan ajankiertoina 11-13.
Yecia 8. Ak: Liittyy osaksi Andoriaa.
AROMAA 1. Ak: Lääninherra luovuttaa valtansa herttuakunnille, jotka eivät kuitenkaan saa tunnustusta muilta lääneiltä ja niin lääni lakkaa olemasta.
Therra 5. Ak: Liittyy Andoriaan.
Ceria 5. Ak: Liittyy Andoriaan.
Eré 6. Ak: Liittyy Andoriaan.
NOLEAR-SISAIDO-KHARIN YHDISTYNEET HERTTUAKUNNAT 21. Ak: Lääni lakkaa olemasta.
Nolear 21. Ak: Liittyy Andoriaan.
Sidaido 5. Ak: Liittoutuu Andorian kanssa.
21. Ak: Liittyy Andoriaan.
Khar 9. Ak: Liittyy Andoriaan.
RIAMÁJA  
Yiullaankannel 5. Ak: Liittyy Andoriaan.
Rjodas 5. Ak: Julistautuu itsenäiseksi Rjodaksen kuningaskunnaksi. Liittyy sotaan Keskistä Aryanmaata vastaan.
6. Ak: Julistaa sodan Triniascoyalle ja Vuonas-D'Ascanakselle.
19. Ak: Valloitetaan Keskisen Aryanmaan ja Vuonas-D'Ascanaksen toimesta ja Rjodas lakkaa olemasta.
Fenaenor 6. Ak: Tekee avunantosopimuksen Rjodaksen kanssa.
10. Ak: Julistautuu Syvämetsän kuningaskunnaksi.
18. Ak: Valloitetaan Keskisen Aryanmaan ja Vuonas-D'Ascanaksen toimesta ja lakkaa olemasta.

<< Takaisin