Inehmon asema

Sisällysluettelo

Johdanto
Yhteiskuntaluokkien Arya
Lapsen asema yhteiskunnassa ja erilaisissa perheissä
- Lapsi yhteiskunnan jäsenenä
- Lapsi perheenjäsenenä
- Menettely uusioperhetapauksissa

* Alle kuuden vanhat biologiset lapset * Yli kuuden vanhat biologiset lapset * Sukuun kuuluvat lapset * Sukuun kuulumattomat lapset

Täysi-ikäisyyden saavuttaminen
Naisen asema
Sotilaan asema ja naisen aseman muuttuminen
Vanhuuspäivien viettoon siirtyminen

Johdanto

Aryassa jokaisella inehmolla on perinteiden ja vanhojen tapojen pohjalta kyky toimia muiden toivomalla, melkeinpä edellyttämällä, tavalla. Ne vaikuttavat suunnattomasti inehmon asemaan erilaisissa tilanteissa, vaikkeivät ne olekaan muuta kuin tapoja. Inehmon asemaan vaikuttavat myös lakipykälät, joista suurin osa on entisiä perinteitä.

Yhteiskuntaluokkien Arya

Tärkein inehmon asemaa määrittävä tekijä on hänen yhteiskuntaluokkansa.
Kanssakäymisissä suuret luokkaerot ovat paljon merkityksellisempiä kuin ikä, kansa tai sukupuoli. Kun keskustelukumppaneiden luokkaero vastaavasti on pieni, alkavat muut tekijät korostua.

Kansalaisoikeudet puuttuvat alle 13 kuunkierron ikäisiltä lapsilta, maanpettureilta ja yli viisi ajankiertoa vankilassa olleilta. Heitä ei lasketa valtion kansalaisiksi eivätkä he luonnollisestikaan siis kuulu mihinkään yhteiskuntaluokkaan.

Alimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat kodittomat ja kerjäläiset.

Vain juuri ja juuri alimman yhteiskuntaluokan ylläpuolella ovat ammattirikolliset ja Thuskan klaanin jäsenet (huorat). Heidän menetyksensä eivät kiinnosta virkavaltaa ja heitä kohtaan tehdyt rikokset jäävät usein rankaisematta, jos rikoksen tekijä kuuluu korkeampaan yhteiskuntaluokkaan.

Edellä mainitun yhteiskuntaluokan yläpuolella ovat käsityöläiset sekä pieni- ja keskituloiset kauppiaat ja yrittäjät. Lähestulkoon samassa asemassa heidän kanssaan ovat hoviväen ja ylhäisön (niiden aatelisten, jotka eivät kuulu hoviin) palveluksessa olevat henkilöt. Heidän palkkansa nousee usein paremmaksi kuin monien maanviljelijöiden. Yleensä heidän isäntänsä tai emäntänsä myös välittävät heidän hyvinvoinnistaan enemmän kuin maanviljelijöistä, koska palvelusväen työpanos on heille korvaamaton ja he joutuvat katselemaan heitä joka päivänkierto.

Maanviljelijät puolestaan eivät suoraan kuulu mihinkään yhteiskuntaluokkaan, vaan heidän asemansa yhteiskunnassa riippuu täysin heidän omaisuudestaan. Pienviljelijät, jotka viljelevät maata lähinnä oman perheensä tarpeisiin, ovat valtiojohdon näkökulmasta yhtä tärkeitä kuin kerjäläiset. Vastaavasti maanviljelijäsuvut, joilla on runsaasti maa-aluetta ja jotka työllistävä jopa useita kymmeniä henkilöitä ja tuottavat kokonaisen kaupungin ruuat, nauttivat sotilaita suuremmasta arvostuksesta valtiovallan taholta.

Sotilaiden asema on keskituloisia kauppiaita, palvelusväkeä ja useimpia maanviljelijöitä korkeampi, koska heidän vastuullaan on valtion itsenäisyyden säilyttäminen ja monen henkilön toimeentulo lepää heidän harteillaan.

Sotilaita paremmassa asemassa ovat rikkaat (suurituloiset yrittäjät ja kauppiaat), sotilasjohto sekä pienaateliset. Pääasiassa siksi, että heille on siunaantunut enemmän rahaa ja vaikutusvaltaa.

Toiseksi korkeimpaan yhteiskuntaluokkaan lukeutuvat ylhäistö ja shamaanit. Shamaanit ovat ainoa kansanryhmä, jonka edustajia kunnioitetaan yli valtiorajojen. He eivät ole vain inehmoja, vaan suuremmille voimille itsensä omistaneita henkilöitä, joilla ei ole kansalaisuutta. Rajan ylittäminen ei kuitenkaan ole heillekään turvallista, koska vihollismaasta saapuvat henkilöt joko tapetaan välittömästi tai otetaan vangeiksi, mikä tarkoittaa myös melko varmaa kuolemaa.

Ylin yhteiskuntaluokka on erittäin hyväosainen ja pienilukuinen. Se muodostuu hallitsijasta ja hänen hovistaan, heillä kun on nimellisesti korkein valta valtiossa.

Lapsen asema yhteiskunnassa ja erilaisissa perheissä

Aryalainen yhteiskunta mieltää lapseksi inehmon, joka on yli 13 kuunkiertoa, mutta riippuen sukupuolesta, joko alle 14 tai 16 ajankiertoa. Kyseinen aika jaetaan yleisesti lapsuuteen ja sitten nuoruuteen, joka mielletään alkamaan 6 Ak iässä.

Lapsi yhteiskunnan jäsenenä

Yhteiskunnassa lapselta odotetaan erilaisia asioita kuin nuorelta ja heille annetaan erilaisia oikeuksia.

Alle kuuden ajankierron ikäinen lapsi ei ole yhteiskunnan kannalta merkityksellinen ja näin ollen hänelle ei aseteta selkeitä odotuksia, muttei myöskään anneta oikeuksia. Yhteiskunta ainoastaan toivoo, että 4—5 ajankierron ikäinen lapsi opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Tätä ikäkautta elävä lapsi on vanhempiensa vastuulla. Jos alle kuuden ajankierron ikäinen inehmo syyllistyy rikokseen, hänen vanhempansa asetetaan asiasta edesvastuuseen.

Nuori inehmo, joka on yli 6 ajankiertoa, muttei vielä täysi-ikäinen, saa jo yhteiskunnalta oikeuksia. Hän voi periä kuolleen vanhempansa ja ansaita itselleen rahaa, mutta samalla hän on vastuussa tekemistään rikoksista itse.

Lapsi perheenjäsenenä

Perheessä lapsen asema on hyvin selkeä niin kauan kuin perheeseen kuuluvat hänen biologiset vanhempansa. Tällöin perinteiset toimintatavat määräävät koko perheen elämää, oikeuksia, kunnioitussuhteita ja vastuualueita. Tilanne ei kuitenkaan aina ole tällainen, vaan perhe voi muodostua monella eri tavalla.

Perinteisessä perheessä lasten ja nuorten tulee kuunnella ja kunnioittaa vanhempiaan. Perheenpäänä toimii talon vanhin täysi-ikäinen miespuolinen henkilö ja tällä on oikeus rangaista talossa asuvia lapsia, jos on heille sukua. Samoin perheenpää voi kontrolloida lasten rahankäyttöä, ulkonaoloa ja seurustelua tiettyyn, sovinnaiseksi katsottuun, häilyvään rajaan asti.
Kuolemantapauksessa yli 6 Ak ikäiset lapset perivät puolet omaisuudesta, ja isän kuollessa talo jää perheen vanhimmalle pojalle, jos tämä on yli kuuden.
Jos perheessä on useampia yli 6 Ak ikäisiä lapsia, vanhin periin kaikista eniten muiden saadessa pienemmät osat omaisuudesta. Perinnönjaossa ottolapset rinnastetaan biologisiin lapsiin.
Lapsi ei kuitenkaan voi itse käyttää rahallista perintöosuuttaan, vaan joku täysi-ikäinen huolehtii siitä hänen puolestaan kunnes lapsi on itse täysi-ikäinen.
Eron sattuessa alle kuuden vanhat lapset jäävät äidin holhoukseen, ja yli kuuden vanha lapsi saa itse päättää, kumman vanhempansa luona hän asuu.

Menettely uusioperhetapauksissa

Alle kuuden vanhat biologiset lapset

Jos lapsi on alle kuuden vanha ja naimisiin menevän vanhempansa biologinen jälkeläinen, siirtyy hän avioliiton solmimisen jälkeen suoraan myös vanhempansa uuden aviopuolison holhoukseen. Lapsen asema ei muutu normaaleista toimintatavoista poikkeavaksi, koska hän on molempien vanhempien holhouksessa automaattisesti.
Selkeänä etuna voidaan pitää sitä, että hän menee perimysjärjestyksessä ohi parin tulevien biologisten lasten. Jos molemmilla aviopuolisoilla on jo ennestään alle kuuden ajankierron ikäisiä lapsia, näiden perimysjärjestys menee iän mukaan.

Yli kuuden vanhat biologiset lapset

Jos lapsi on yli kuuden vanha hänen vanhempansa mennessä uusiin naimisiin, riippuu hänen asemansa perheen uutta täysi-ikäistä jäsentä kohtaan paljon hänestä itsestään sekä uudesta henkilöstä.
Uudella perheenjäsenellä ja lapsella ei automaattisesti ole velvollisuuksia tai oikeuksia toisiinsa nähden. Uuden vanhemman pitää ottaa lapsi virallisesti lapsekseen*, jos haluaa ottaa tästä vastuun ja mahdollistaa tälle perinnönsaannin.
Jollei uusi perheenjäsen ota lasta omakseen, lapsella ei ole velvoitteita uutta perheenjäsentä kohtaan. Toisaalta häneltä puuttuvat tällöin myös kaikki oikeudet. Näin ollen lasten biologisen vanhemman on pystyttävä elättämään lapsi, koska lapselta ei voida sitä vaatia, eikä hän pääse käyttämään saamansa perintöosuutta.
Eron sattuessa ja kuolemantapauksissa perinnönjaon suhteen toimitaan samalla tavalla kuin normaalissa perheessä, jos uusi perheenjäsen on ottanut lapsen virallisesti omakseen.

Sukuun kuuluvat lapset

Jos uudet vanhemmat ovat lapselle sukua, mutteivät biologisia vanhempia, lapsi on samassa asemassa kuin nainen: jos hänen molemmat vanhempansa kuolevat, jonkun on pidettävä hänestä huolta kunnes hän on täysi-ikäinen. Näissä tapauksissa lapsi perii aina vanhempiensa omaisuuden, ja hänestä huolehtiva henkilö vastaa omaisuuden säilyttämisestä.
Tässä tapauksessa vanhempien ei tarvitse ottaa lasta omakseen ja he suhtautuvat häneen kuten täysi-ikäiseen naiseen, joka ei kykene huolehtimaan itsestään. Uudet vanhemmat voivat kuitenkin halutessaan ottaa lapsen omakseen *.

Sukuun kuulumattomat lapset

Jos lapsi ei ole sukua kummallekaan vanhemmistaan, hänen asemansa perheessä ei muutu mitenkään (normaaliin toimintatapaan nähden), koska ennen kuin lapsi luovutetaan tuleville vanhemmilleen, molempien on otettava tämä omakseen*.
Tällaisia tilanteita esiintyy yleensä silloin, kun eri kansaa tai samaa sukupuolta olevat parit haluavat lapsen tai lapsia.

* Lapsen omaksi ottaminen tapahtuu merkitsemällä lapselle lisää vanhempia shamaanien ylläpitämään väestörekisteriin.

Täysi-ikäisyyden saavuttaminen

Naiset saavuttava täysi-ikäisyyden 14 ajankierron ikäisinä, kaksi ajankiertoa miehiä aikaisemmin.
Tämän merkkipylvään saavuttaminen tarkoittaa, ettei inehmo ole enää lapsi, vaan itsenäiseen ajatteluun kykenevä aikuinen. Täysi-ikäiset lapset saavat lähteä vanhempiensa talosta ja tehdä ihan mitä haluavat. Vanhempien ainoaksi vaikutusmahdollisuudeksi lastensa elämään jää tyttärensä avioliiton kontrollointi.
Muissakin asioissa monet nuoret aikuiset kuitenkin ottavat heille annetut neuvot helposti vastaan ja noudattavat niitä, koska syvälle mieleen painetut hyvät tavat käskevät kunnioittamaan vanhempiaan ja noudattamaan heidän tahtoaan.

Naisen asema

Aryassa nainen ja mies ovat samalla lähtöviivalla vain armeijan leivissä. Kaikkialla muualla nainen on perinteisen ajattelutavan mukaan lähtökohtaisesti huonommassa asemassa kuin mies, mutta naista ja tämän työpanosta yhteiskunnan hyvinvoinnille ei väheksytä. On vain olettamus, että naisen tehtävä on huolehtia kodista ja lapsista, koska tämä pystyy siihen yleensä paremmin kuin mies. Merkittävä poikkeus naisen asemassa on Relorean korkein hallinto, jossa maan johtoon kelpaavat vain naiset.
Koska nainen kuitenkin yleensä oletetaan miestä heikompaan asemaan, on syntynyt naisen asemaa ja toimeentuloa selventävä ja parantava lakikirja-asetus.
“Naispuolisen henkilön toimeentulosta on aina joku miespuolinen vastuussa. Oli sitten kyseessä isä, veli, aviomies, lanko, poika tai vävy tämän on otettava vastuu naisinehmosta, joka ei itseään pysty elättämään.”

Avioliitto siirtää vastuun naisesta aviomiehen suvulle. Esimerkiksi leskeksi jäänyt nainen ei siis siirry takaisin oman sukunsa “taakaksi”, vaan hänen uuden sukunsa tulee huolehtia hänen tarpeistaan, jos hän ei itse siihen kykene.

Yleensä miehensä menettänyt nainen kuitenkin pystyy huolehtimaan itsestään ja lapsistaan pitämällä jälkikasvun avustuksella yllä miehensä entistä toimeentuloa oli kyse sitten maanviljelyksestä tai kaupanpidosta. Kukaan ei nimittäin kiellä häntä pitämästä palkollisia, jos hän itse ei osaa kaikkia tehtäviä hoitaa. Nainen onkin työnantajana yhtä arvostettu kuin mies.

Koska Aryassa kuolleen aviomiehen suku huolehtii leskestä, on erittäin loogista, että sopivan suruajan jälkeen nainen menee uudelleen naimisiin. Tällöin naisen ei tarvitse tuntea olevansa kenenkään taakkana. Näin on usein varsinkin silloin, kun hän asuu lapsineen vaikkapa lankonsa talossa.

Naisen asema on huomattavasti parempi kuin miehen, jos jokin sairaus iskee häneen tai kun hän lopulta vanhuuden ajaessa eläkkeelle tarvitsee suojaa. Silloin lähin miessukulainen hänen uusimmasta suvustaan huolehtii hänestä. Yleensä kyseessä on kuitenkin oma poika tai lapsenlapsi tai tämän puoliso. Jos hän kuitenkin on jäänyt lapsettomaksi tai lapset ovat jo kuolleet, vastuuhenkilö voi olla jopa edesmenneen aviomiehen serkun tyttären aviomies. Tämä turva on taattu edellä mainitulla asetuksella ja vaikkei asetuksen toteutumista valvota, olisi koko suvulle häpeällistä, jos sitä ei noudatettaisi.

Kyseisenlaista asetusta ei ole miehiä varten eikä kenenkään ole välttämätöntä huolehtia heistä, jolleivät he itse sitä kykene tekemään. Jollei mies esimerkiksi ole kyennyt hankkimaan riittävää omaisuutta eläkepäiviensä turvaksi, omatkin lapset saattavat lyödä hänen edestään oven kiinni kunniaansa menettämättä.

Sotilaan asema ja naisen aseman muuttuminen

Kun inehmo päättää ryhtyä sotilaaksi, hänen on ensimmäiseksi saatava joko lupa vanhemmiltaan tai odotettava täysi-ikäiseksi tulemista. Sotilasura on kuitenkin erittäin arvostettu ammatti varsinkin köyhemmän väestön keskuudessa, joten vanhemmat antavat yleensä helposti luvan.
Sotilasuralle päästyään inehmon asema yhteiskunnassa muuttuu, joskus radikaalistikin, koska kyseinen yhteiskuntaluokka on erittäin tärkeä sotaa käyvälle valtiolle.
Samalla kun maanviljelijän tytär tai poika kokee arvonnousun ryhtyessään sotilaaksi, häneen normaalisti liitettävät tavat haihtuvat.

Ensimmäinen asia, joka hämärtyy kun inehmo pääsee sotilaan uralle, on muiden asennoituminen hänen ikäänsä. Maiden johdot toivovat koulujen oppilaiden eli tulevien sotilaiden olevan hyvin nuoria sekä hieman vartuttuaan kyvykkäitä itsenäisiin päätöksiin. Tämä johtuu siitä, että nuoret oppivat usein helpommin samat asiat kuin heitä reilusti vanhemmat ikätoverinsa ja heihin propaganda uppoaa paremmin. Maiden säädökset sallivatkin tämän vuoksi opiskelujen alkuun mennessä kuusi ajankiertoa täyttäneen aloittaa opiskelunsa sotilaita kouluttavassa oppilaitoksessa.
Ikäkysymys näkyy myös siinä, että rintamalinjalla 9—14 ajankierron ikäinen henkilö ja aikuinen ovat tasavertaisessa asemassa kilpailtaessa esim. ylennyksistä.

Armeijan palveluksessa sotilaat ovat melkeinpä työnantajansa omaisuutta ja vastuuvelvollisia isänmaalleen.
Näin ollen heitä eivät kosketa mitkään vanhempia kohtaan normaalisti miellettävät velvollisuudet, vaikka he olisivatkin periaatteessa alaikäisiä. Käytännössä kukaan ei välitä, minkä ikäinen kuollut vastustaja on, joten miksi välitettäisiin omien sotilaiden iästä ja siitä, olisiko heillä joitakin velvoitteita jotakuta kohtaan armeijan ulkopuolella.

Armeijan palveluksessa olevaa naista eivät koske myöskään minkäänlaiset avioliittoa rajoittavat tekijät. He saavat mennä naimisiin kysymättä asiasta vanhemmiltaan, vaikka olisivat iältään vasta kymmenen. Armeija ja koulutus kuitenkin vievät usein nuoren elämästä niin suuren osan, ettei hänellä ole aikaa miettiä naimisiinmenoa kovinkaan nuorena. Toisaalta useat lapset ja nuoret haluavat jotain vakaata ja turvallista elämäänsä.
Rintamalla nähdyt kauhut sekoittavat helposti nuoren inehmon ja kaikki se on helpompi kestää jonkun kanssa, ja jos puoliso on sotilas, hänen on helppo ymmärtää jatkuvaa kuolemanuhkaa ja sen kanssa elämistä. Ei siis ole mikään ihme, että nuoret sotilaat löytävät puolisonsa usein samasta komppaniasta tai koulusta.

Sotilaaksi ryhtyminen ei kuitenkaan vie naiselta tämän oikeutta myöhemmissä elämänvaiheissaan turvautua oikeuteen saada lähimmältä miessukulaiseltaan tarvitsemiaan asioita. Valtiolla ei ole mahdollisuutta turvata jokaiselle veteraanille koko loppuelämäksi hyviä oltavia. Näin ollen rivisotilaiden ja alemman tason upseerien jättäessä sotilaallisen uransa heidän on etsittävä itselleen uusi ammatti kyetäkseen elättämään itsensä. Vain korkeamman upseeritason sotilaat voivat olla varmoja siitä, että heidän loppuelämänsä on turvattu. Tässä tilanteessa kätensä menettänyt nainen on paremmassa asemassa kuin kätensä menettänyt mies: joku huolehtii hänestä varmasti, vaikkei valtio voisikaan häntä auttaa.

Vanhuuspäivien viettoon siirtyminen

Aryassa ei tunneta eläke-käsitettä, eikä siellä ole mitään varsinaista työnteon lopettamisikää, vaan se määräytyy tapaus- ja ammattikohtaisesti. Esimerkiksi katontekijä ei voi enää hoitaa ammattiaan, jos näkö alkaa vanhuuden myötä heiketä, ja tällöin hänen on siirryttävä eläkkeelle.
Vaikka inehmo pystyisi loistavasti hoitamaan ammattiaan, mutta hän haluaa siirtyä eläkkeelle, kukaan ei häneltä sitä ryhdy kieltämään. Jos inehmo ei enää täysin kykene töitään tekemään, mutta tahtoo yhä jatkaa ammatissaan, häntä ei myöskään siirretä täysin syrjään. Sellaista toimintatapaa pidettäisiin hyvin loukkaavana ja perinteitä rikkovana.

<< Takaisin